Minun piti taannoin pitää puhe kirkossa, mutta korona vei silloin voiton. Tuona paastonajan pyhänä aiheena oli Jeesus, pahan vallan voittaja. Saarna jäi pitämättä, mutta aiheen ajankohtaisuus ei ole muuttunut miksikään pääsiäisen myötä – päinvastoin juuri pääsiäinenhän on tuonut Jeesukselle voiton pahasta! Mutta mitä se sitten oikein tarkoittaa? Ympärille katsellessani paha näyttää edelleen pitävän valtaa. Miten se on mahdollista, jos Jeesus on jo voittanut?
Viime aikoina pahuutta on tosiaan saanut kuulla ja nähdä uutisissa ihan riittämiin. Ei silti, kyllä sitä kapasiteettia pahaan löytyy myös lähempää, ihan itsestäkin. Kun tahtoikäinen pistää hanttiin, niin ei ole useinkaan kaukana se ajatus, että tuo pieni pitäisi voimakeinoin nujertaa tahtoni alle. Sehän se taitaa itänaapurinkin pulma olla – kun pieni ja alun perin ”oma” ei teekään niin kuin iso ja tietävä ”vanhempi” tahtoo. Jos laki ei kieltäisi ja itse en tietäisi ja tuntisi vääräksi käyttää lapseen väkivaltaa, niin helpostihan sitä tulisi varmaan väsyneenä ja kiukkuisena tehtyä ikävästi…
Tuon taannoisen pyhän evankeliumiteksti (Luuk. 11:14–23) kertoi, kuinka Jeesus ajoi mykästä miehestä pois pahan hengen. Osa silminnäkijöistä epäili, että Jeesus olisi ”itsensä pääpaholaisen avulla” ajanut hengen ulos. Uusimmassa UT2020-käännöksessä Jeesuksen vastaus on muotoiltu mielestäni hauskasti: ”Mutta entä jos Jumalalla on sormensa pelissä, kun karkotan demoneja? Silloinhan Jumalan valtakunta on saapunut luoksenne.” Vaikka maailmassa edelleen jostakin syystä sallitaan pahaa, voimme olla varmoja siitä, että aina kun jotain hyvää tapahtuu, Jumalalla on sormensa pelissä. Näin on silloinkin, jos pahasta seuraa jotain hyvää. Pääsiäisenä näemme tämän kirkkaasti: hirveästä ristinkuolemasta ja opetuslasten kokemuksesta, että kaikki on mennyttä, syntyikin pääsiäisaamun riemu ja lopullinen voitto kuolemasta!
Kristittyinä meidän tehtävämme on toimia Jumalan käsinä ja jalkoina – jotta Jumalalla voisi olla sormensa pelissä mahdollisimman monessa paikassa. Jumala on hyvä ja Jumalan lapsina meitä kutsutaan mukaan hyvyyden tekoihin: osoittamaan rakkautta ja hyvyyttä, etsimään oikeutta ja totuutta. Ja vaikka emme itse useinkaan yllä tähän, yhdessä seurakuntana, toisiamme tukien, kannustaen ja kiittäen, Jumalan Pyhän Hengen voimassa meidän keskeltämme voi maailmaan loistaa rakkauden ja sovinnon valo (ks. Ef.5:1-11). Se loistaa, jotta jokainen, joka hapuilee pimeässä, joka tänäänkin pelkää ja kärsii, näkisi tämän kaikista kirkkaimman valon: kuoleman ja pahan vallan voittaneen Jeesuksen.
Maaria Kaaja,
seurakuntalainen
Viimeisimmät kommentit