Marjo Tiitolalla oli värit hallussa pensselissä ja elämässä

Marjo Tiitola löysi kauneutta pienimmistäkin asioista. Kuva kotipihasta viime kesältä.

Marjo Tiitola oli syntynyt 30.7.1941 Pakilassa Sievän koristevalimosuvun kaksilapsisen perheen kuopuksena. Ollessaan sihteerinä Wärtsilä Oy:ssä hän tapasi tulevan puolisonsa Antti-Jussi Tiitolan, jonka kanssa yhteinen värikäs ja onnellinen taival jatkui kuusikymmentä vuotta. Hän työskenteli sihteerinä Epilän nahkatehtaassa toimineessa puolisonsa yrityksessä Tiitola Oy:ssä mutta jäi kotiäidiksi lasten kouluunmenon myötä.

Marjo Tiitola oli antaumuksellinen perheenäiti ja taiteilija. Hän mahdollisti puolisonsa kansainvälisen uran kotimaisessa urheiluvälinetuotannossa, mistä isä häntä kiitti viimeksi äidin kesällä järjestetyissä 80-vuotisjuhlissa. Hän organisoi kotiemme remontit ja piti perheen pystyssä, nautti elämästä ystävien ja sukulaisten verkostoissa ja kohtasi ihmiset vailla ennakkoluuloa. Hän tervehti vastaantulevat eläimet kimalaisista ja rupisammakoista tyttären poneihin ja kasvatti kääpiösnautsereita.

Äiti osteli 1970-luvulla Tampereen puutalokortteleiden purkutaloista kymmenittäin ikkunanpokia, varastoi ne kotiimme Pyynikintielle ja työsti niistä peilejä ja taulunkehyksiä. Hän hankki ja kunnosti vanhoja huonekaluja sekä maalasi itseoppineena tauluja. Vuosikymmeniin mahtui erilaisia kausia: asetelmia, todellisia ja mielikuvitukseen pohjautuvia kylänäkymiä, luontokohteita ja pulleita enkelilapsia. Äiti sukkuloi vaaleankeltaisella farmarimallisella Toyotallaan Saarikylien kesämökin ja Tampereen kaupunkikodin väliä. Kun tyttäristä kolmas ja ”iltatähti” oli syntynyt, perhe muutti kokonaan Saarikyliin Heikkilän tilasta ostetulle paikalle rakennettuun uuteen kotiin vuonna 1981. Marjo Tiitola osallistui Saarikylien Nuorisoseuran vireään toimintaan ja kylän talkoisiin.

Kangasalta Marjo Tiitola löysi elämäntehtävänsä, koska Vehoniemenharjun soranotto kasvoi kiihtyvää tahtia ja maisemointivaatimukset olivat vielä vähäisiä. Hän tempautui mukaan Kangasalan Luonnonsuojeluyhdistykseen toimien seitsemän vuotta sen puheenjohtajana ja oli pian myös mukana kunnallispolitiikassa. Hän toimi sitoutumattoman Ryhmä 2001:n  joukoissa vuodesta 1989 vuoteen 2004, kolme kautta kunnanvaltuutettuna.

Luonnonsuojelijana äiti oli tinkimätön, se oli hänen varsinainen elämänuransa. Kunnanvaltuuston kokouksessa oli kommentoitu, että hän kohta varmaan suojelee kastematojakin. Tänä päivänä me muutkin tajuamme paremmin luonnon, matojen, puhtaan mullan ja mikrobien arvon. Nyt kun vanhempamme ovat peräjälkeen nukkuneet pois, nousee eläimiä ja luontoa  rakastaneesta äidistämme mieleen runokatkelma, joka yhdistää pariskunnan.

 

Mullan tieto on vastaansanomaton.

Kehen se kerran tarttuu

hänet kantavat siivekkäät mikrobit

alas maan sfääreihin,

ylös taivaitten uumeniin.

(Eeva Kilpi)

Ulriikka Tiitola, Reetta Vuorio ja Saara Tiitola

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?