Yrityksiä tukijoukkoihin, ulkorakennuksen hyödyntäminen myymälä- tai saunatilana ja isojen ikkunoiden tiivistäminen nykyistä paremmin. Kenties avustusten hakemista toiminnan kehittämiseen tai lämmitysmuodon vaihtoon?
Nuijantalolle ideoitiin lisäkäyttöä ja tapoja nipistää ylläpitokustannuksista yli 100-vuotiaassa talossa järjestetyssä yleisötilaisuudessa, johon saapujista monella oli huoli talon tulevaisuudesta. Huolen takaa löytyivät kunnalla tekeillä oleva selvitys talon toiminnasta ja pitkään jatkunut perinne, jossa kunnan tuen jatkuminen talolle on päätetty vain vuodeksi kerrallaan.
Perimmäinen ongelma on ollut, että taloon uppoaa kunnalta tukieuroja enemmän kuin siitä kertyy vuokratuloja.
– Isot tilat ja öljylämmitys maksavat. Näillä kuluilla talon on vaikea päästä plussalle, tiivisti talon omistavan Nuijantalosäätiön hallituksen puheenjohtajana toimiva Jukka Kittilä.
Nuijantalolla mietittiin rakennuksen tulevaisuutta varsin huolissaan myös viisi vuotta sitten, vuonna 2017 järjestetyssä yleisötilaisuudessa. Tuolloin talolle kaivattiin lisää käyttöä, jotta ylläpitokustannuksia saataisiin paremmin peittoon. Nuijantalossa Spirraali-yritystään pyörittävän Noora Rosbergin mukaan talon käyttöaste on kuitenkin nykyisin paremmalla tolalla kuin viisi vuotta sitten.
– Talon jokainen huone on vuokrattu kesäksi, ja Valkeakoski-opistolla on täällä tunteja kolmena päivänä viikossa. Lottahuonetta vuokrataan lisäksi kokoustilana, hän listasi.
Rosberg toivoi, että myös talon yhteishyödyllinen käyttö voisi saada selvityksissä jonkinlaisen taloudellisen arvon.
Moni mietti sitäkin, missä määrin kyse lopulta edes on pelkistä euroista, jos kunnan maksettavaksi jää parikymmentätuhatta euroa vuodessa ja sitä kautta saadaan tarjottua hyötyjä kolmannen sektorin toimijoille – jotka kuitenkin osaltaan tekevät paljon kuntaa hyödyttäviä asioita.
– Talolla on mielestäni – uskallanko sanoa sen – myös kulttuurihistoriallinen arvo. Ainakin itse lasken sille arvoa, huomautti valtuutettu Jyri Kankila.
Yleisön joukossa tällaisen arvon myös uskottiin olevan euromääräisestikin laskettavissa.
Lisäksi talon muistutettiin kaikkine toimintoineen olevan eräänlainen kunnan käyntikortti matkailijoille ja turisteille – nämä kun harvemmin poikkeavat Pälkäneellä käydessään kunnantalolle viihtymään. Matkailijoista ja turisteista voisikin olla otettavissa enemmän irti varsinkin nyt, kun lähistöllä kohoaa uusi vetonaula Pälkäne-portaat.
– Näkötornin tie pitäisi kunnostaa ja pitää vesitorniakin maisemien vuoksi auki, toivoi Risto Tuomaala.
”Ei enää jokavuotinen puheenaihe”
Tilaisuudessa Jukka Kittilä kävi läpi Nuijantalon historiaa aina sen valmistumisesta eli vuodesta 1907 alkaen. Tarina kutoi yhteen ajan menestyksekkäänä tanssipaikkana Pälkäneen Lukon omistuksessa ja myöhemmät 2000-luvun vaiheet, joissa rapistuva talo oli päätymässä myyntiin – mutta ”pelastettiin” MTK:n, kunnan ja Pälkäneen Lukon perustaman säätiön turvin.
– Uskon, että ilman MTK:ta talo ei olisi enää tässä, Jukka Lindfors huomautti.
Säätiön saamin avustuksin ja MTK:n vahvalla tuella Nuijantalo tuotiin 2000-luvulle yli puoli miljoonaa euroa maksaneella remontilla, jossa joka sentistä revittiin kaikki mahdollinen hyöty irti.
– Monelta on päässyt unohtumaan, miten huonossa kunnossa talo oli, Jukka Kittilä muistutti.
Illan kenties suurin anti olikin talon monimutkaisten taustojen selvittäminen tilaisuudessa mukana olleille päättäjille, kuntalaisille ja viranhaltijoille.
– Tuen sitä, että talo pysyy, mutta selvyyttä näihin asioihin tarvitaan. Kun Nuijantalon tukiasia tuli kunnanhallituksen käsittelyyn viime syksynä, se oli tosi huonosti valmisteltu. Ei ollut oikein mitään pohjatietoa mistään, tuumasi valtuutettu Jani Luukkonen.
Selvitys – jonka elinvoimajohtaja Sirkku Mäkelä uskoi ehtivän kunnanhallituksen käsittelyyn vielä toukokuussa – avaa talon taustoja ja tilannetta mutta tuskin itsessään linjaa suuremmin tulevaisuutta.
Yleisötilaisuudessa suunnitelmien teko – ja eritoten niiden toteuttaminen – nähtiin parhaana antaa jollekin kenties säätiötoimijoista irrallaan olevalle taholle, joka ottaisi kokonaisuuden haltuunsa markkinointia myöten. Toiveissa oli selkeän toimintamallin kehittämisen lisäksi se, ettei jatkoa talon tukemiselle tarvitsisi käsitellä joka vuosi vaan aikaa voitaisiin antaa pitkäjänteisemmälle kehittämiselle.
– Suunnitelmat ovat odottaneet itseään, kun tässä on oltu ikään kuin käymistilassa, elinvoimajohtaja Mäkelä myönsi.
