Luopioisten 138 vuoden mittainen matka itsenäisenä kuntana löytyy viimein 900 sivua historian vaiheita sisällään pitävien kansien sisältä.
Kukkia-Seuran, Sydän-Hämeen sukututkijoiden ja kotiseutuneuvos, kirjan kirjoittaja Seppo Unnaslahden suurprojekti Luopioisten historia – Itsenäisen kunnan aika 1868–2006 -teos on valmistunut.
Teos kattaa pitkän ajanjakson kunnan historiasta. Se on jaettu kolmeen osaan: ”Venäjän vallan aika”, ”Itsenäinen kunta nuoressa tasavallassa” ja ”Sodasta hyvinvointiin”. Kirjassa käsitelläänkin Luopioisten kunnan käänteitä suhteessa Suomen historiaan ja myös käänteitä, joiden alku on ollut Suomen rajojen ulkopuolella. Huomiota saavat esimerkiksi koululaitos ja sen kehittyminen kylissä, maatalous ja sahateollisuus sekä palveluiden kehittyminen. Suurprojekti on vienyt lähes vuosikymmenen, sillä tallennettavaa historiaa on ollut valtavasti.
– Koko teoksen kattavaan ajanjaksoon sisältyy todella suuri muutos. Vain yhdestä tai kahdesta muutoksesta ei ole kyse, vaan useita muutoksia on tullut peräjälkeen. Tämän vuoksi kirjastakin tuli niin paksu. Aiheita oli loputtomiin, ja kirjoitustapani on sellainen, että lisään paljon yksityiskohtia tuomaan lukijalle kansanomaisuuden tunnetta. Aiheita oli pakko rajata ja paljon kirjasta oli pakko jättää poiskin. Työ vei näin kauan aikaa, koska kaikki mahdollinen oli tutkittava, kertoo Unnaslahti projektista.
Teos on saanut alkunsa Pälkäneen ja Luopioisten kuntaliitoksesta vuonna 2006.
– Kuntaliitoksen aikaan sovittiin, että Luopioisten historia kirjoitetaan. Kunnassa kuitenkin päätettiin, että historiikki siirretään tulevaisuuteen, koska Luopioisten historian asiat ovat niin surullisia. Kun tällainen päätös luettiin paikallislehdestä, niin pian sen jälkeen Kukkia-Seura ja Sydän-Hämeen Sukututkijat päättivät, ettei asiaa jätetä tuntemattomaan tulevaisuuteen. Oli tapahtunut kuntaliitos ja Luopioinen oli kuntana siirtymässä pois kartalta. Historiikki olisi tehtävä nyt. Tästä käynnistyi vapaaehtoisten järjestöjen toiminta. Tämä onkin poikkeuksellinen kuntahistoria siinä mielessä, ettei kunta ole ollut projektissa mukana.
Teoksessa käsitellään tarkasti myös liian harvoin kuntahistorioissa huomioitavaa, yhteiskunnallisesti merkittävää kysymystä.
– Nostin oman kiinnostukseni vuoksi keskeiselle sijalle torppariasian. Luopioinen on ollut torpparipitäjä, jonka kartanoilla on ollut paljon torppia. Kirjassa annetaan runsas sivumäärä tälle aiheelle, jossa kuvaillaan, millaista elämä oli 1800-luvun torpparivaiheen aikaan ja miten torpparilaitoksen purkaminen vuonna 1918 annetun lain perusteella alkoi vaikuttaa 1920-luvun alussa. Tämä on ollut suuri yhteiskunnallinen asia, jonka olen huomannut muutamissa kuntahistorioissa sivuutettavan. Kun tästä kaikesta on kulunut jo sata vuotta, torpat on lohkottu itsenäisiksi tiloiksi ja sukupolviakin on takana jo neljä, on viimeinen tilaisuus tuoda tämä historia esiin.
Unnaslahti kertoo saaneensa vuonna 2014 valmiiksi kyläkirjan omasta kylästään. Teoksen esittelyn yhteydessä häntä pyydettiin myös Luopioisten historian kirjoittajaksi.
– Miettimisen aihetta aiheutti se, että olen harrastelija, enkä ole saanut alan koulutusta. Rohkeutta antoi kuitenkin se, että olin ollut 25 vuotta sitten Kuhmoisten kunnan historiatoimikunnan puheenjohtaja, kun Kuhmoisissa tehtiin kuntahistoriaa. Olin tuolloin kirjoittajan kanssa yhteistyössä, joten tiesin, miten kuntahistoria syntyy ja mitä siihen tarvitaan. Kirjoittamistyötä olen tehnyt koulupojasta asti ja julkaissut jo monia historiikkeja. Monista vuosikymmenten varrella olleista luottamustoimista oli kertynyt taustatieto historiaan, jota olen muutenkin harrastanut lukemalla paljon.
Tietoa arkistoista, historiallisesta kirjallisuudesta ja keskusteluista
Kuinka moninaiset historian käänteet ovat päätyneet kansien väliin, eli millä eri keinoilla tieto kunnan historiasta on hankittu?
– Varsinainen tiedonhankinnan keino on se, että jaksaa tarpeeksi ahkerasti matkustaa arkistoihin. Luopioisten kunnan kaikki paperit ovat nykyään Pälkäneen kunnantoimistossa, jossa vietin tutkimusta tehdessäni yli 50 päivää. Toinen keskeinen tiedonhankinnan paikka on maakunta-arkisto, joka kuitenkin jakautuu kahteen paikkaan – toisaalta tietoa on Jyväskylässä, toisaalta Hämeenlinnassa. Lisäksi kävin Kansallisarkistossa Helsingissä. Myös ihmisten kanssa keskusteleminen oli hyvin tarpeellista. 1800-luvulta tietenkään kenelläkään ei ole muistitietoa, mutta uudemmista tapahtumista kyllä.
– Kävin myös toistuvasti kävelemässä hautausmailla lukemassa nimiä ja vuosilukuja. Tämä auttoi henkilöhistorioiden koostamisessa. Aineistoa on oikeastaan olemassa rajattomasti: hankin esimerkiksi kaikki tarpeellisimmat Luopioisia ympäröivien kuntien historiat. Historiallinen kirjallisuus oli merkittävä lähde.
Kuntahistoriaan vaikuttaa merkittävästi yhteistyö ympäröivien kuntien kanssa.
– Kun kuntahistorioita tehdään, on verrattava yhteistyökuvioita muiden kuntien kanssa. Työn aikana nousi esimerkiksi esiin ilmiö, että pitkään Luopioinen teki paljon yhteistyötä Hämeenlinnan suuntaan. Vähitellen kuitenkin 1930-luvulla ryhdyttiin lämmittelemään suhteita Pälkäneelle. Sotien jälkeen tiivistyi yhteistyö Tampereen ja Pirkanmaan suuntaan.
1930-luvun konkurssiaalto merkittävä juonenkäänne Luopioisten historiassa
Minkä tapauksen Unnaslahti näkee tärkeimpänä juonenkäänteenä Luopioisten historiassa?
– Juonenkäännehän tarkoittaa tällaista yllättävää ja hyvin vaikuttavaa, asioiden suuntaa muuttavaa tapausta. Vuonna 1929 tapahtui Amerikassa kuuluisa pörssin romahtaminen. Samana vuonna Luopioinen Oy Holjassa ajautui konkurssiin. Sahan, sähkölaitoksen ja myllyn konkurssin vuoksi hävisi paljon työpaikkoja. Tästä alkoi konkurssien vyöry, joka levisi Aitooseen. Aitoossa jopa yksityinen yhteiskoulu joutui vararikkoon. Kaiken huipuksi Kantolan kartano, jossa on tuhansia hehtaareja maita, joutui myös pakkohuutopaikan kouriin. Tällöin astuivat esiin velkojat eli pankit ja valtio sekä asutushallitus, joka pilkkoi alueen asutustiloiksi. Luopioisissa oli siis oma maareformi 1930-luvun konkurssien vuoksi.
Pulakausi kuitenkin väistyi ja talous elpyi nopeasti.
– 1930-luvun lopulle tultaessa tilanne oli kuitenkin jo kaikin puolin hyvä. Kun tilanne helpottui vuosina 1933 ja 1934, kehitys otti Suomessa ripeitä askeleita ja tilanne parani jo muutamassa vuodessa. Lisäksi hyvät, lämpimät kesät ja satoisat vuodet auttoivat elpymisessä, kun maataloustuotanto saatiin kunnolla tuottavaksi ja vauhtiin. Itse asiassa työpaikkoja saatiin lisää niin paljon, että 1930-luvun lopussa koettiin jo työvoimapulaa, kun teollisuuden alan työpaikat vetivät nuorisoa kaupunkiin.
Luopioisten tulevaisuudennäkymät
Kirja käsittelee historiaa, mutta millaisena Unnaslahti näkee Luopioisten tulevaisuuden alkaen siitä, mihin historiankirja jää?
– Tämä on harvaan asuttua seutua, jossa maa- ja metsätalous ovat olleet pääelinkeinoja, mutta joka nyt on siirtynyt palveluelinkeinoihin. Maatalouden asema on supistunut ja metsätalous koneellistunut. Luopioisissa, kuten koko maassa, kansa ikääntyy: ikäihmisiä on entistä enemmän, lapsia puolestaan huolestuttavan vähän.
– En kuitenkaan vaipuisi toivottomuuteen, sillä aina olemme eläneet uusien tilanteiden mukaan. Mistä tiedämme, miten suureen arvoon maaseutu tulevaisuudessa otetaankaan. Maaseutuhan on asuinpaikkana erinomaista, mikäli asuminen siellä vain töiden puolesta onnistuu. Nykyään kun monella alalla on etätyömahdollisuus, niin maaseudulla on jo enemmän mahdollisuuksia. Onkin rohkaiseva tulevaisuudenkuva, että maaseutu on jo saanut enemmän uusia asukkaita, vaikka peruselinkeino supistuu.
– Kuntaliitoksen puolesta vasta muutamien vuosikymmenten jälkeen historioitsijat voivat arvioida, mitkä vaikutukset sillä on ollut Luopioisten seudulle. Aika näyttää tämänkin. Kuitenkin, yleensä kun ennustan jotakin asiaa, niin ennustan toiveikkaasti. En vaivu pessimismiin, vaikka jotkut harrastavat sitäkin.
Teoksen valmistumisesta Unnaslahti on helpottunut: nyt hän laskee käsistään lähes vuosikymmenen työn. Hänen oma, monipuolinen toimintansa kunnallispolitiikassa ja historiallinen sekä kirjallinen harrastuneisuus ovat olleet suuri hyöty teosta kirjoittaessa.
– Jätän lukijan arvioitavaksi, mikä teoksessa on erityisen onnistunutta. Aina olen kuitenkin tarvittaessa valmis, mikäli joku on kiinnostunut historia-aiheesta, käymään paikan päälläkin esittelemässä teosta ja lausumassa omia käsityksiäni siitä, mitkä ovat näkökulmastani isoja asioita. Jokaisen kunnan historia on yksilö, koska sen asukkaat ovat omanlaisiaan.
Yleisölle avoin kirjan julkaisutilaisuus järjestetään Rautahovissa lauantaina 14.5. kello 12 alkaen. Tilaisuudessa on ilmainen kahvitarjoilu.
Kommentointi on suljettu.