Korvasieniä ja maljakkaita – keväälläkin on sieniä

Hytymaljakas.

Pitkä talvi on vihdoinkin jäänyt taakse ja kevät rynninyt esiin kukkineen. Olen useamman vuoden vastannut tämän lehden palstoilla lukijoiden tekemiin kasviaiheisiin kysymyksiin ja kertonut muistakin mielenkiintoisista luontoon liittyvistä asioista. Kysymyksiä on tullut sopivasti. Osaan olen vastannut sähköpostilla tai käynyt paikan päällä katsomassa, osaan täällä lehdessä. Minulle voi lähettää edelleen kysymyksiä lehden kautta tai suoraan sähköpostilla info@luopioistenkasvisto.fi.

Jo muutamana edellisenä vuonna on kysymyksiä tullut myös sienistä. En ole mikään sieniasiantuntija, mutta koska sienet lukijoita kiinnostavat, voin kertoa hieman niistäkin, vaikka sienet eivät ole kasveja. Ne muodostavat eliöhierarkiassa oman laajan ryhmänsä, josta edelleen löytyy uutta ja ihmeellistä tutkittavaa.

Lukijoita yleensä on kiinnostanut kaksi asiaa: mikä sieni tämä on ja voiko sitä syödä?

Sieniähän voi löytää kaikkina vuodenaikoina. Näin keväällä, kun talven jälkeen katsellaan kasvien kasvua, huomataan myös kevätsienet helposti.

Usealle tuttu sieni on korvasieni. Sen käytöstä on tullut useitakin kysymyksiä. Korvasienen kohdalla on syytä olla varovainen. Se on hyvin myrkyllinen sieni. Gyromitriini on voimakas myrkky, joka vaikuttaa hermostoon ja maksaan. Se on haihtuva ja vesiliukoinen yhdiste, joka voidaan poistaa sienestä keittämällä. Tämä on tehtävä väljässä vedessä ainakin kahteen kertaan ja huuhdottava keittämisen välillä. Myös kuivatut korvasienet on keitettävä. Näin saadaan arvostettu herkku vaarattomaksi.

Muitakin kevätsieniä löytää juuri nyt. Naapuri lähetti minulle kuvan ihmetellen, mikä kumma sieni tämä on. Kuvasta näkyi lähes pallomainen kahvinruskea sieni, jonka pinta oli ryppyinen ja päällysosa kiiltävän musta. Hän kertoi sen hytkyvän omituisesti, kun siihen koski. Kyseessä on melko harvinainen hytymaljakas, joka on näyttävä, halkaisijaltaan jopa lähes kymmensenttinen, pallomainen sieni. Se ei ole kuitenkaan syötävä. Sienen voi löytää ihan tavallisesta kuusimetsästä, jossa maan pinta on rikkoutunut.

Muitakin maljakassieniä on ihmetelty. Ne ovat yleensä hauraita, levymäisiä tai laakean kuppimaisia sieniä, jotka kasvavat yksittäin tai ryhmissä. Hirvenparvimaljakas näyttää yhdeltä sieneltä, mutta muodostuu lukuisista pienistä oransseista maljoista hirvien elinpaikoilla, niiden makuuksilla, virtsaamis- ja ulostamispaikoilla. Sienen huomaa helposti maastossa ja sitä on monikin kumartunut katselemaan ja kyselemään sen nimeä.

Kolmas helposti tunnistettava maljakas näin keväällä on punamaljakas. Sen voi löytää lehtometsien kosteista painanteista purojen varsilta, lähteiköistä tai lehtokarikkeen alta. Kirkas punainen yläpinta ja vaaleampi alapinta näkyvät helposti. Sieni on muutaman sentin levyinen ja yleensä niitä on samalla paikalla useita.

Tässä muutamia kevään sieniä. Maljakkaita löytyy koko kesän ajan teiltä ja rikotulta maalta metsistä, mutta nämä esitellyt ovat kevätsieniä, joita kannattaa etsiä juuri nyt. Ne eivät ole syötäviä eikä niistä kunnon salaattia saisikaan niiden pienuuden ja vähäisen sienimassan vuoksi, mutta piristäviä yksityiskohtia ne ovat keväisessä metsässä. Kannattaa siis katsella myös jalkoihinsa.

Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.