Kaksitoista paitaa – ”Sodan melskeiden keskellä nämä kaksitoista miestä lupasivat, että he lahjoittavat kotikirkolleen sen ensimmäisen alttaritaulun, jos he selviävät kotiin hengissä”

Markku Viitala.

Kuhmalahden kirkon historiasta löytyy monia kertomuksia miehistä ja naisista, jotka ovat aikojen saatossa halunneet rakentaa kirkkoa ja seurakuntaa niillä lahjoilla ja mahdollisuuksilla, jotka Jumala on heille suonut. Yksi puhuttelevimmista tarinoista liittyy Kuhmalahden ensimmäisen alttaritaulun vaiheisiin.

Tarina vie meidät kauas, kauas historiankirjojen lehdille, yli 250 vuoden taakse, aikaan jolloin Kuhmalahdella ja koko Suomessa elettiin Ruotsin kuningaskunnassa. Niin Kuhmalahdelta kuin muualtakin Suomesta tarvittiin aika ajoin sotilaita käymään taisteluja milloin missäkin. Vuonna 1756 alkanut Pommerin sota oli Ruotsi-Suomen historian surkeimpia. Pommerin sotaan vietiin Suomesta noin 3000 ruotusotilasta, joista vain harva palasi. Yli puolet jäi Pommeriin kaatuneina, haavoittuneina, vankeina ja etenkin tauteihin menehtyneinä.

Kuhmalahdelta sotaan lähti kaksitoista miestä. Sodan melskeiden keskellä nämä kaksitoista miestä lupasivat toisilleen ja ennen kaikkea Jumalalle, että he lahjoittavat kotikirkolleen sen ensimmäisen alttaritaulun, jos he selviävät kotiin hengissä.

Lopulta ihme tapahtui. Taistelut taukosivat, sota päättyi ja miehet saivat aloittaa kotimatkan, jokainen oman henkikultansa säilyttäneenä. Paluumatkalla Tukholmassa he löysivät omalle sotamiehen kukkarolleen sopivan taiteilijan. Tälle he selvittivät Jumalalle antamansa lupauksen ja tilasivat kotikirkkoonsa alttaritaulun. Asiassa oli kuitenkin vielä yksi mutta. Vielä olisi pitänyt olla varaa kankaaseen, jolle taiteilija olisi taulun voinut maalata. Rahaa ei ollut. Niinpä miehet päättivät riisua paidat päältään ja näistä kahdestatoista paidasta tuli yhteen liitettyinä alttaritaulun pohjakangas.

Ruotusotamiesten hankkima, viimeistä tuomiota kuvaava alttaritaulu ei ollut kaunis. Tarina sen taustalla sen sijaan sitä on. Tarina vaikeuksista, kuoleman pelosta, Jumalalle annetusta lupauksesta ja uskollisuudesta sen täyttämisessä. Kahdentoista paitansa riisuneen miehen tarina on koettu niin rohkaisevaksi, että näiden miesten muisto elää vielä tänäkin päivänä.

Tarina pistää meidät kysymään itseltämme: Mihin Kristuksen esikuva ja hänen jälkensä meitä tänä päivänä johdattavat? Matteuksen evankeliumissa meitä opastetaan:

”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25)

Markku Viitala
Kappalainen
Kuhmalahden kappeliseurakunta
Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?