Putkikasvit kelpaavat salaatteihin, mutta vain tunnistettuina. Kuvassa koiranputki.
Talven jälkeen meistä monesta löytyy innokas luonnon tarkkailija, joka muuttolintujen ohella etsii kevään mukanaan tuomia ensimmäisiä kukkia. Nyt ollaan jo sen verran pitkällä, että nuo kevätkukkijat ovat tämän vuoden kukkansa jo kukkineet. Luonnossa leskenlehti on höytyvällä ja sinivuokko löytyy vain lehtiversoisena. Kuitenkin nyt on niiden todellinen kasvun aika.
Muutaman kerran maastossa kuljettaessa minulta on kysytty leveistä kämmenen kokoisista kulmikkaista lehdistä. Kun kerron niiden kuuluvan leskenlehdelle, niin sitä sitten yhdessä ihmetellään. Kukkiva kasvi on hyvin erinäköinen kuin lehdekäs. Sinivuokon lehdet kasvavat juuri nyt, kun kukinta on ohi ja näitä helakan vihreitä kolmiosaisia lehtiä näkyy metsissä runsaasti. Ne kuitenkin useimmiten tunnistetaan.
Me osaamme nimetä kasvin usein vain kukasta. Koristekasveja monesti kasvatetaan niiden kauniin kukan vuoksi. Kun katsoo siemenpussin kuvaa, niin siinä komeilee yksittäinen iso kukka eikä juuri muuta.
Kukkaa ei kuitenkaan ole ilman muuta osaa kasvista. Usein kukkapenkin kasvit ovat lisäksi jalostettuja, jolloin tarkoituksena on ollut saada kukka entistäkin näyttävämmän näköiseksi, houkuttelevaksi. Luonnonvarainen kehäkukka muistuttaa enemmän keltaista päivänkakkaraa. Monet koristekasvimme ovat luonnonkasveina vaatimattomia kukkijoita. Lisäksi niiden luonnonmuodot kasvavat meillä vain rikkaruohoina, jos sellaisinakaan.
Nuoret vuohenputken lehdet maistuvat hyvältä.
Tunnistaminen on tärkeää
Retkillä kulkiessa kysymys usein koskee kukkimatonta kasvia. Mikähän tuostakin tulee? Millainen sen kukka on? Onko se jo kukkinut? Joskus kysymys on koskenut myös saniaista. Nehän eivät kuki samalla tavalla kuin kukkakasvit, vaan itiökasveina niiden viehätys onkin koristeellisissa lehdissä eikä näyttävissä kukissa.
Kasvin tunnistaminen pelkkien lehtien avulla ei ole ihan helppo tehtävä. Se vaatii harjaannusta ja tarkkaa muotojen erottelua. Muuten voikukka ja syysmaitiainen menevät sekaisin, putkikasveista puhumattakaan, joiden lehdet ensisilmäyksellä näyttävät kovin samanlaisilta.
Kasvioppaissa usein huomio kiinnitetään vain kukkiin. Sellaisesta oppaasta ei ole paljon hyötyä. Kun kukkimatonta kasvia tarkastelee, niin tuntomerkeiksi tulevat silloin kasvin koko ja väri, mutta myös lehtien asento varrella ja niiden muoto. Heinä tunnistetaan heinäksi ilman kukkaakin, mutta koiranputkesta saatetaan vääntää pitkäänkin oikeaa lajia.
Kuitenkin juuri putkikasveissa on niitä myrkyllisiä lajeja, joita ei pitäisi edes kosketella. Kun lehdissä suositellaan luonnonkasvien käyttämistä salaateissa, niin silloin kerätään juuri kukkimattomia kasveja. Ne on silloin tunnistettava. Onneksi meillä on melko vähän todella myrkyllisiä lajeja. Joskus vain lehdistössä niiden myrkyllisyyttä paisutellaan ottamatta huomioon, ettei niihin yleensä monikaan törmää.
Salaatteihin suositellaan kerättäväksi nuoria versoja, vasta maasta nousseita, koska vanhemmiten ne muuttuvat koviksi ja puisevan makuisiksi. Nekin olisi syytä opetella tunnistamaan.
Sunnuntaina 19.6. on valtakunnallinen luonnonkukkien päivä, ja silloin järjestetään monella paikkakunnalla kävelyretkiä tarkoituksena opetella tunnistamaan lähiseudun kukkia. Itse vedän tällaisen retken Pälkäneen Padankoskella kello 12 alkaen. Lähtöpaikkana on uimarannassa oleva Padankota. Retki on ilmainen ja kestää pari tuntia. Sinne ovat kaikki asiasta kiinnostuneet tervetulleita.
Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.
Nyt kukat ovat kuihtuneet ja lehdet kasvavat. Sinivuokko.
Heinien määrittäminen ilman tähkää on hankalaa. Lehtoluste.
Viimeisimmät kommentit