”Pienemmältä tämä alakerran huone näyttää, kuin mitä minä muistin”, totesi Eero Seppänen, jonka lapsuudenperheen monipolvinen evakkomatka kotikylästä Karjalan kannaksen Muolaan pitäjästä päättyi juhannuksena 1944 Luopioisten, nykyisin Pälkäneeseen kuuluvan Kuohijoen kylään. Siellä Kukkiajärven rannalla 8-vuotias Eero, hänen neljä sisartaan ja kuusi serkkuaan asuivat äitiensä ja isoisän kanssa marraskuuhun saakka, jolloin perheet muuttivat heille osoitetulle asutusalueelle Lounais-Hämeen peltomaisemiin. Kesähuvilassa asuminen ei olisi talvella onnistunutkaan, sillä rakennuksen ainoana lämmönlähteenä oli tuohon aikaan vetoisa avotakka.
Muistissa säilyi kuitenkin kuva tuosta kauniista huvilasta, sen kivikkoisesta rannasta, laiturista ja kalaisasta järvestä. Huvilan tarkka sijainti ei lapsille aikoinaan avautunut, ja kun vanhemmista aika jätti, tietäjiä ei enää ollut. Suvussa kuitenkin kulki kiehtova tarina tuosta kesästä ja luonnonkauniista Kukkiajärvestä. Niinpä jälkipolvet päättivät selvittää, missä päin Kukkian rantaa huvila oli ollut ja oliko se vielä olemassa.
Huvilan omistajaa perheet eivät evakkoaikanaan tiettävästi koskaan olleet tavanneet, mutta heidän puheissaan rakennus oli opettaja Leppälän huvila. Sellaista opettajaa, jolla olisi 1940-luvulla ollut huvila tuolla seudulla, ei kuitenkaan löytynyt, joten tuo nimivihje veti vesiperän.
Kunnes joku teroitti muistiaan ja korjasi asian: huvila olikin kuulunut Glory Leppäselle. Tämä oli omana aikanaan merkittävä kulttuuripersoona, tunnettiin Tampereen teatterin johtajana ja oopperalaulajatar Aino Acktén ja senaattori Heikki Renvallin tyttärenä. Gloryn kautta alkoikin löytyä tietoa huvilasta.
Glory oli hankkinut huvilan Kuohijoelta näyttelijämiehensä Aarne Leppäsen kanssa 1930-luvulla, ja yhdessä he remontoivat rakennuksen mielensä mukaiseksi. Alakerroksesta tehtiin tilava olohuone ja ruokasali, yläkertaan rakennettiin kesävieraille makuuhuoneita. Kauniita kesäpäiviä varten taloon teetettiin kaksi avoterassia ja yläkertaan tuuletusparveke.
Miljöö ja tunnelma säilyneet
Vuonna 1982 Kaunistoksi kutsuttu kiinteistö siirtyi Tuulikki ja Antti Hakalalle, jotka ensin viettivät huvilassa perheineen kesät ja myöhemmin asettuivat taloon pysyvästi asumaan. Hakalat halusivat säilyttää Leppästen aikoinaan luoman miljöön ja tunnelman talon alakerrassa ja ovat siinä hienosti onnistuneet.
Edesmenneelle Antti Hakalalle kuuluu myös kiitos Kauniston kiinteistön historiatietojen kokoamisesta. Niitä tietoja Leila Palo on käyttänyt teoksessaan Kuohijoki (2015), jossa käydään läpi Kuohijoen kylän historiaa ja tutustutaan kylän taloihin ja asukkaisiin. Siitä selviää myös ilmeinen syy sille, että evakkoaikana Kauniston huvilassa asuneet kutsuivat sitä opettaja Leppälän huvilaksi.
Rakennus oli alun perin 1920-luvulla ollut Leppälä-nimisen perheen koti, ja rouva Leppälä oli toiminut opettajana Kuohijoella. Kun Tuulikki Hakalaan saatiin viime syksynä yhteys ja hänelle kerrottiin evakkosukujen suuresta kiinnostuksesta huvilaa kohtaan, hän oli heti valmis ottamaan koko joukon vierailulle luokseen. Tapaaminen järjestyi kesän alussa, ja Kuohijoelle saapui Seppästen ja Mustosen sukua yli kaksikymmentä henkeä eri puolilta Suomea.
Mukana oli kaksi niistä yhdestätoista lapsesta, jotka viettivät vuoden 1944 kesän Kukkialla. Annikki Haikonen o.s. Mustonen ja Eero Seppänen ovat kumpikin ehtineet jo yli 80 vuoden ikään. Eero kertoo tutustuneensa evakkokesänä naapurin poikiin ja päässeensä mukaan yhteisiin leikkeihin ja metsäretkiin.
Onkiminen oli mielipuuhaa, ja kun Eero yllätyksekseen nappasi suurikokoisen lahnan aivan laiturin vierestä, se päätettiin perata, suolata ja lähettää isälle rintamalle. Isä oli tuolloin kovissa taisteluissa Ihantalassa, joten lahnan syönti taisi jäädä väliin, jos paketti koskaan pääsikään hyväkuntoisena perille saakka. Mutta ajatus kalaonnen jakamisesta isän kanssa oli tärkeintä.
Vierailu sai muistot pintaan
Tämänvuotisen vierailun tunnelma huvilan suuressa salissa oli lämmin. Taivaalta tosin tuli vettä, kuten silloinkin, kun kannakselaisperheet 78 vuotta sitten sinne saapuivat. Nykyinen emäntä Tuulikki Hakala oli kattanut vierailleen runsaan kahvipöydän saliin ja esitteli taloa ja sen sisustusta. Hänen mukaansa miehensä Antti olisi mieluusti ollut mukana tässä tapaamisessa. ”Me tiesimme, että täällä on ollut evakkoja, mutta mitään tarkempaa tietoa heistä ja heidän kohtalostaan meillä ei ollut.”
Hannu Mustonen, kannakselaisjuurisen sukunsa tapaamisen järjestäjä Humppilasta, kertoi äitinsä Aunen aikanaan kovasti toivoneen pääsevänsä näkemään huvilan vielä uudestaan. ”Tämä äidin toive jäi toteutumatta, mutta meille jälkipolville tämä vierailu on todella antanut paljon. Suvun nuoretkin tulivat joukolla mukaan, ja uskon, että tämä kokemus sai heidät uudella tavalla kiinnostumaan vanhempiensa ja isovanhempiensa elämänvaiheista.”
Leena Korppoo
