Uitettuani rapumertojani muutaman päivän Kukkian kivikoissa sain aiheen tarttua näppikseen. Valtioneuvoston asetus kalastuksesta, 1360/2015 toteaa pyydysten merkitsemisestä ”Rapumerta voidaan merkitä vähintään 5 senttimetriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvalla koholla.” Tämän vaatimuksen täyttämiseksi kohon tulee siis olla selvästi tätä korkeampi/paksumpi. Kohon väristä ei asetus valitettavasti anna mitään ohjetta, mutta pieni ruskea pullo tai hailukanpunainen styrox-pallero tuskin täyttää edes lain kirjainta, ”5 cm vedenpinnan yläpuolella”, saati sitten lain tarkoitusta, joka lienee kohon riittävän helppo havaittavuus normaaliolosuhteissa.
”Alamittaisten” kohojen käytön syynä saattaa olla silkka tietämättömyys (ellei sitten halu pitää merrat tarkoituksella heikosti havaittavissa?). Kelluvan narun haitallisuus, jopa vaarallisuus lienee kaikille selvää, mutta silti sitäkin satunnaisesti näkyy.
Hyvän tavan mukaisesti mertaa ei laiteta ihan toisen ravustajan merran viereen. Tässäkin auttaisi, jos jo kaukaa näkisi, missä on mertoja. Tunnettua laulua mukaillen ”Kaikille tilaa riittää, kaikille saalista on”, vaikka ainakaan tähän asti saalismäärässä ei ole suurta kehumista. Kokojakautuma on sen sijaan hyvä ja määräkin saattaa tästä vielä kasvaa. Toivottavasti.
Rapurosvoroope
