Jarmo Kiljusen työtilaan Kostianvirran yhtenäiskoulun kolmanteen kerrokseen valuu nuoria.
– On kiva, että on paikka, johon voi tulla. Jarmon kanssa saa jutella, ja täältä saa kahviakin, joukko kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisia nuoria huikkaa.
Jarmo Kiljunen aloitti työt Pälkäneen kouluvalmentajana elokuun alusta. Kouluvalmentajan työ on kunnassa uusi.
– Olen läsnä nuorten kouluarjessa ja tuen heitä. Kohtaamiselle ja kuuntelulle pitää varata riittävästi aikaa.
Jarmo Kiljunen on huomannut korona-ajan ja vaikean maailmantilanteen lisänneen tarvetta yhteisöllisyyteen. Suurin osa nuorista voi hyvin, mutta ahdistus, motivaation puute ja näköalattomuus kiusaavat joitakin. Aina omia mahdollisuuksia ei osata edes nähdä. Päihteet kuuluvat osalla elämään.
Jarmo Kiljusen mielestä tärkeintä nuoren kohtaamisessa on luoda tasavertainen asetelma; kuunteleminen ja kiinnostus nuoren asioita kohtaan.
– Rakennan vuorovaikutusta niin, että kyselen mitä kuuluu ja miten menee. Annan nuorelle tilaa.
Kuunteleminen on läsnäoloa
Kuuntelemaan keskittyminen vaatii läsnäolon. Tarvittaessa Jarmo kysyy lisää. Nuoren on myös voitava luottaa vaitiolovelvollisuuteen.
– Luottamuksen voi menettää hetkessä ja yhteys katketa. Nämä ovat usein herkkiä asioita. Minulla on toki myös palveluohjauksellinen tehtävä, jos tilanne sitä vaatii.
Yhteisöpedagogiksi kouluttautunut Jarmo on Kostianvirran yhtenäiskoulun yläkoulun puolella kolmena päivänä viikossa, yhden päivän alakoululla sekä Aitoossa ja Luopioisissa vuoroviikoin päivän.
Hän tuli Pälkäneelle Ylöjärven yhtenäiskoululta, jossa oppilaita oli 850. Nyt heitä on vähemmän ja hajallaan eri puolilla kuntaa.
– Pälkäne on kiinnostava paikka toimia. Niin oppilaat kuin henkilökunta ovat ottaneet minut hienosti vastaan, samaten oppilashuolto ja nuorisotoimi.
Arjessa läsnä oleva aikuisuus on kouluvalmentajan työssä keskeisintä. Vähitellen on tarkoitus kehittää toimintaa kouluille nuorten toiveet huomioiden. Hyvinvointitaitojen juurruttaminen nuorten elämään on tärkeää. Tällä hetkellä Jarmo pitää yhdessä äidinkielen opettajan kanssa tunne- ja vuorovaikutusteematunteja. Merkityksellistä on oppia rauhoittumista, unelmoimista ja itsensä johtamista.
– Harrastusmahdollisuuksien lisääminen on agendalla myös. Kerhoja voi olla monenlaisia, kuten lokakuussa alkava bändikerho Aitoossa sekä liikunta-, kaveri- ja tunnetaitoryhmät.
Pienikin hetki voi riittää
Välillä vuorovaikutus nuorten ja vanhempien välillä voi tökkiä. Jos tilanne menee täysin solmuun, apua kannattaa pyytää ajoissa.
Jos kommunikaatio sakkaa, nuorelle kannattaa antaa tilaa. Hän ei jaksa puhua välttämättä silloin, kun aikuinen haluaisi. Jarmo Kiljunen puhuu myös armollisuudesta.
– Aikuisillakin voi olla kuormitusta. Jos koulupoissaoloja alkaa kasaantua tai nuori ei voi hyvin, yhteyttä kannattaa ottaa.
Jarmo Kiljunen kannustaa kertomaan positiivista asioista ääneen niin koulussa kuin kotona. Hyvä palaute motivoi ja rohkaisee eteenpäin.
Vanhemmille hän antaa neuvon:
– Ole läsnä nuoresi arjessa! Kysy kuulumisia. Pienikin hetki on tärkeä. Se voi olla yhteinen ruokahetki tai iltapala.
Jarmo Kiljusella, 35, on 7-vuotias tytär ja 3-vuotias poika. Hän saa paljon heistä virtaa. Myös pyöräily, juokseminen ja rumpujensoitto bänditreeneissä antavat voimaa.
Vaikka vanhemmalla lapsella on jo yksi harrastus, hän ei halua heille liikaa aikuisvetoista toimintaa. Myös luovuudelle ja omaehtoiselle leikille on annettava tilaa.
Hän ihmettelee, miten joidenkin lasten arki täyttyy perheen ulkopuolisista harrastuksista jo ihan pienestä pitäen.
– Ylipäätään tekemistä ei tarvitse olla jatkuvasti. Rauhoittuminen on keskeinen taito kaikissa elämänvaiheissa, Jarmo Kiljunen miettii.
