Kun Venäjä viime helmikuussa hyökkäsi Ukrainaan, luopioislaisen Timo Koivulahden mieleen nousi kiukku. Kuinka tällaista voi tapahtua? Kuinka epäreilu tilanne onkaan Ukrainalle? Koivulahti kirjoitti tuntemuksensa nopealla tahdilla lumihankeen tilansa maille: lumeen ikuistui suurikokoinen ”No war” -teksti. Sama teksti kirjoitettiin myöhemmin lumen alta paljastuneeseen peltoon.
– Eihän tämä Venäjään vaikuta millään tavalla, mutta ei tässä oikein muuta pysty tekemään. Teksti onkin tarkoitettu tuen osoitukseksi Ukrainalle ja ukrainalaisille, Koivulahti kertoo.
Syksyllä toivotus sai vielä lisäosan kylkeensä. ”No war. Go home”, lukee nyt kissankokoisin kirjaimin luopioislaisessa pellossa. Ytimekkäät viestit ovat luettavissa yläilmoista esimerkiksi dronen avulla, maan tasalta niitä ei erota.
– Teksti ”no war” on tehty kesantomurskaimella puidun kuminan sänkeen elokuussa. ”Go home” -teksti taas on tehty kasvinsuojeluruiskulla nurmipeltoon. Nurmi on siis kuollut kirjainten kohdalta. Pelto kynnetään syksyllä, Koivulahti selventää.
Venäjän aloittama sota näkyy Koivulahden tilalla kiukun lisäksi konkreettisestikin: polttoöljyn ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet reippaasti sodan alettua. Vielä niiden kanssa on pärjätty, koska vanhat varastot ovat tasanneet kustannusten nousua.
– Minä viljelen kuitenkin vähän kuin harrastuksena, eikä elanto ole kiinni maanviljelystä, maataloushallinnon tietojärjestelmien parissa päivätyötään tekevä Koivulahti sanoo.
Sopimusviljelyä eri tahoille
Koivulahden tilalla viljellään kuminaa, tattaria ja nurmisiemenistä timoteitä ja ruokonataa. Viljeltävää peltoalaa on yhteensä noin 25 hehtaarin verran. Tässä vaiheessa vuotta puinnit on puitu, ja viljelykasvit odottavat kuljetusta ne ostaneille tahoille vanhassa navetassa. Maanmuokkaustöitä on vielä jonkin verran tehtäväksi ennen talvea.
Talvella Koivulahti keskittyy palkkatyöhönsä ja mieliharrastukseensa hiihtämiseen, mikäli lunta vain riittää. Itse tehdyt ladut kiemurtelevat ympäriinsä aivan Luopioisten ja Hämeenlinnan rajalla sijaitsevaa tilaa.
Timo Koivulahti on syntyisin tältä tilalta, jossa hän nyt asuu yhdessä vaimonsa Lenitan kanssa. Hänen vanhempansa asuvat samassa pihapiirissä omassa talossaan. Sukupolvenvaihdos tehtiin lähes 20 vuotta sitten.
– Selkeä valinta se oli, että jatkan tilan pitämistä. Täällä oli aiemmin myös lypsykarjaa, mutta aloittaessani tilalla maailma oli muuttunut niin paljon, ettei karjaa kannattanut enää pitää. Rehua olisi pitänyt tuoda kymmenien kilometrien päästä, ei se olisi kannattanut, Koivulahti miettii.
Koivulahden suku on siirtynyt Puutikkalan keskustasta torppariksi nykyisille tiluksille ilmeisesti vuonna 1835. Tilan mailla sijaitseva navetta on rakennettu 1914. Perinteitä siis Koivulahdessa riittää.
– Ei minusta mitään pienen pihapiirin omakotiasujaa varmasti edes tulisi. Tykkään tehdä ja puuhailla kaikenlaista ja olen tottunut siihen, että omaa rauhaa riittää, Koivulahti tuumaa.
Jouluvalot tulossa
Aikaisempina vuosina Koivulahti on koristellut ledeillä tilalle johtavan tien varren ja ympäristön puitakin. Metsän siimekseen hän on laitellut värillisiä jouluvaloja jouluvalometsäksi. Valometsä on ollut etenkin paikalla käyneiden perheiden lasten suosiossa.
Koivulahti laskee viritelleensä viime vuonna kaikkiaan noin 44 000 lediä joulumieltä tuomaan.
Tänä syksynä Timo Koivulahti on saanut jo vastailla useampaan kertaan kyläläisille, onko pihapiiriin tulossa tänäkin vuonna jouluvalot. Koivulahti on vastannut kysyjille, että jouluvalot tulevat, mikäli keli ei ole kurainen.
– Sähköä valot toki vievät jonkin verran, mutta ei niin paljon, etteikö ledejä voisi tänäkin vuonna viritellä paikoilleen. Tuovathan valot mukavaa tunnelmaa talven pimeyteen.
Katso Timo Koivulahden tekemä video joulupolulta:
https://www.youtube.com/watch?v=dqIiFsEQ4xk
