Huuhaata?

Timo Kumpunen.

Maaliskuussa 1997 kaikkiaan 37 Heaven’s gate ufokulttiin perusteellisesti seonnutta ihmistä toteutti joukkoitsemurhan päästäkseen paratiisiin. Heidän käsityksensä mukaan Hale-Bobbin komeetan takana odotti ufo, jonka paratiisimatkalle sai liftattua tappamalla itsensä. Tavallisen suomalaisen lienee vaikeata ymmärtää, miten noin radikaaliin lopputulokseen voi tulla. Kuinka joku voi ihan vakavissaan uskoa todeksi asioita, joista ei ole pienintäkään todistetta? Vai onko ihminen todella niin altis lähtemään kaikenlaisten opinvirtausten mukaan?

Usein on meidän evankelisluterilaista kirkkoamme haukuttu tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi, vanhanaikaiseksikin. Erityisesti silloin, kun on puhuttu jumalanpalveluksen vaikuttavuudesta. Mutta mitalin kääntöpuolta ei ole taidettu monta kertaa huomata. Miten turvallisen uskon varaan meidät on liitettykään? Uskon, jossa keskipisteenä on se, mitä Jumala on tehnyt eikä se, mitä me ihmiset yritämme tehdä. Meillä on usko, jossa tuo kaivattu taivaspaikka annetaan armosta ilmaiseksi Kristuksen ristintyön ansiosta. Sitä varten ei tarvitse perustaa omia kultteja tai tehdä omituisia ja vaarallisia tekoja. Ja tämä meidän uskomme sentään perustuu Raamattuun eikä vain jonkin yksittäisen ihmisen päähänpistoihin. Tästä uskosta voimme olla ylpeitä ja sen pohjalta on hyvä rakentaa omaa elämäänsä.

On silti totta, että ihminen kaipaa hengellisiä elämyksiä. Tähän tarpeeseen varmasti useimmat niin sanotut Huuhaa-ilmiöt liittyvät. Vahva hengellinen kokemus voi olla se itsetunnon rakennusosa, joka muutoin puuttuu. Ja kun samantyyppistä elämysmaailmaa himoitsevat kokoontuvat yhteen, voi pienen sisäpiirin kultti olla valmis, ehkä hyvinkin omituisine uskomuksineen ja tapoineen. Jos tähän vielä lisätään annos vainoharhaista asennetta ulkomaailmaa kohtaan – ulkopuoliset ovat Saatanan vallassa ja vihollisia – tullaan tilanteeseen, jossa periaatteessa mikä tahansa on mahdollista.

Tällaista hengellisyyttä on syytäkin varoa ihan oman mielenterveyden säilyttämisen vuoksi. Miten sitten tietää välttää epätervettä hengellistä elämää? Varmasti tärkein apuneuvo on terve maalaisjärki. Siellä, missä väki tapojensa ja puheidensa osalta alkaa tuntua omituiselta, on jotain helposti myös laajemmin pielessä. Samoin siellä, missä kyselijää ei siedetä, vaan tarjotaan vastaukseksi: tule joukkoomme, niin saat tietää kaiken. Aika hyvä varoitussignaali on yleensä sekin, kun jokin ryhmä pyörii vain yhden vahvan persoonan ympärillä. Ja tästä meidän kristillisestä uskostamme kyllä poiketaan heti sivupoluille, jos pelastukseen aletaan vaatia mitään ylimääräistä Kristuksen sovitustyön päälle. Olkoot ne vaatimukset alussa kuinka mitäänsanomattoman tuntuisia tahansa. Pahinta on joskus ääneen lausumaton porukan vaatimus, hiljainen painostus.

Oman kotiseurakunnan toiminta antaa sen turvallisen luterilaisen vaihtoehdon tämän maailman hengellisessä sekatavarakaupassa. Saat tulla kirkon penkkiin sellaisena kuin olet. Saat jopa lähteäkin sieltä sellaisena kuin olet. Painostus tai muut pakkokeinot eivät kuulu kirkkomme toimenkuvaan. Ja vaikka jumalanpalvelusta monella tapaa on arvosteltu, yksi turvallisen hengellisen elämyksen paikka siellä on aina tarjolla, ehtoollinen. Siinä on monelle meistä ollut paikka, jossa elämän kivut ja murheet, epäonnistumiset ja pelot, kuin ihan selkeän synnin syyllisyyden on saanut jättää armahtavan Kristuksen hoitoon. Eikä se ole huuhaata.

Timo Kumpunen

seurakuntapastori

Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?