Hyvillä Naisilla ja Herroilla leikittely ja tekemisen ilo ovat vahvasti läsnä – Rauniokirkon keikka ikimuistoisimpia 10-vuotissaralla

17.11.2022 16:20

Hyväntuulinen Hyvät Naiset ja Herrat järjestää synttärikonsertin 26.11. Pälkäneen teatterilla. Juhlia piti jo viime vuonna, mutta silloin korona esti.

Puhetta, naurua, pientä kolinaa. Pälkäneen teatterilla on alkamassa a cappella -yhtyeen Hyvät Naiset ja Herrat -laulutreenit. Eikä vähät mitä – marraskuun lopussa järjestetään yhtyeen 10-vuotissynttärikonsertti, lopultakin. Yhtyeelle tuli täysi kymppi jo viime vuonna, mutta korona esti juhlinnat.

Synttäreillä on vanhoja tuttuja lauluja luvassa, tyylilajina soul ja pop. Yhtye on laulanut alusta lähtien pääosin englanniksi, koska sovituksia on paremmin saatavilla englanniksi. Lauluyhtyeille sovitettuja nuotteja ei helposti löydy.

Yhtye on keikkaillut Pirkanmaalla laajasti, Tampere-taloa myöden.

Mutta miten kaikki sai oikein alkunsa?

– Puhuimme Nooran (Rosberg) kanssa kimppakyydillä kulkiessamme, että olisi ihana kokeilla yhdessä laulamista, Pauliina Jaakkola sanoo.

Jaakkola tunsi entuudestaan paitsi Nooran myös Minna Liljedahlin. Paikallisen muusikkotuttavan kehotuksesta hän otti myös yhteyttä Petri Tuomiojaan. Tuomioja taas tiesi kysyä Arto Karppista ja sitten saatiin vielä äänialaltaan bassoa laulava Ari Järvinen mukaan kokoonpanoon. Tuomas ”Tumppi” Lehmusvirta on ollut ääni- ja valomiehenä mukana monilla yhtyeen keikoilla vuosien varrella.

A cappella-yhtyeenä Hyvät naiset ja herrat ei ole koskaan kaivannut soitinsäestystä. Yhtyeen jäsenillä on säilynyt harjoituksissa leikkimielisyys, vaikka tosissaan tehdäänkin ja osataan toisinaan olla hyvinkin kriittisiä itselleen.

Yleisön aistii aina

Kymmeniä keikkoja vetäneelle yhtyeelle on kertynyt mahtavia muistoja matkan varrelta. Yksi mieleenpainuvimpia on keikka Pälkäneen rauniokirkolla.

– Fiilis oli huikea. Syysilta pimeni ja valot näyttivät hienoilta, yhtyeen jäsenet pysähtyvät muistelemaan.

Vaikka yleisöä ei nähnyt, rennon ja välittömän tunnelman aisti laulaessa.

– Keikka on onnistunut silloin, kun yleisöllä on hyvä fiilis keikan jälkeen, Ari Järvinen sanoo.

Bändin jäsenet osaavat olla kriittisiä itselleen, toisilleenkin tarvittaessa. Leikittely ja lapsenmielisyys pysyvät silti kaikessa tekemisessä.

Vuorovaikutus yleisön kanssa on keskeinen.

– Sitä on oppinut pitämään itsensä kasassa, mutta kyllä oma elämäntilanne vaikuttaa tunnetasolla, kuten lapsenlapsen syntymä tai läheisen kuolema, Ari Järvinen miettii.

– Välillä pitää katsoa vähän yleisöstä ohi, ettei itse murru – kun tietää, että koskettavaa settiä on tulossa, Pauliina Jaakkola lisää.

Yleisön palaute lämmittää aina. Minna Liljedahl muistelee, miten joku sanoi, että olette parempi kuin Rajaton. Palautteen antaja oli juuri tullut kyseiseltä keikalta kuulemaan Hyviä Naisia ja Herroja.

Ari Järvisen (basso), Petri Tuomiojan (baritoni), Arto Karppisen (tenori), Noora Rosbergin (altto), Minna Liljedahlin (mezzosopraano) ja Pauliina Jaakkolan (sopraano) äänialat ovat vuosien varrella hioutuneet hyvin yhteen.

Kaikilla vahvuutensa

Yhtyeen jäsenet ovat hitsautuneet lujasti yhteen. Jokaisella on omat vahvuutensa.

– Joku osaa rytmiikan, toinen stemmat, kolmas nyanssit eikä ole yllätys, että Minna antaa alkuäänet, Noora Rosberg kuvailee.

Tekemisen ilo on säilynyt vuosien varrella, vaikka esimerkiksi koronan aikana ei niin usein harjoiteltukaan yhdessä. Pyrkimys on treenata useampia kertoja kuukaudessa.

Kaikki ovat mielissään siitä, että näin hyvä porukka on saatu kasaan.

– Meille on kymmenen vuoden aikana tapahtunut paljon. On tosi merkityksellistä, että saa harjoitella yhdessä ystäviensä kanssa, Pauliina Jaakkola herkistyy.

Noora Rosberg toteaa, että harjoituksissa kaikki muu unohtuu. On vain se hetki.

– Terapeuttinen vaikutus on valtavan suuri, Minna Liljedahl kiteyttää.