Katso ja näe

Sirpa Marttinen-Huhdanpää

Lapsi haluaa tulla huomatuksi: katso minua, kato äiti mitä piirsin, kato kun minä hyppään, mitä tein, mitä osasin, tai katso pipi, puhalla, sattuu. Eikä se tarve lapsuuteen lopu, jokainen kaipaa tulla kohdatuksi ihmisenä. Onko yksinäisempi kotonaan kontaktia odottava, joka katsoo ikkunasta, kulkeeko tuttuja tiellä – vai joukon keskellä kulkeva yhteyttä etsivä, joka ohitetaan kuin olematon. Katsomallakin jää usein näkemättä, sillä kaikki ei pinnalle näy. Tunnistammeko sen lapsen, joka kaipaa aikuisen tukea, sen yksinäisen, joka joutuu seuraamaan sivusta. Sen haavoille lyödyn tien varressa, jonka ohi kulkivat kaikki muut paitsi se samarialainen, joka pysähtyi ja auttoi.

Tosin on hetkiä, jolloin haluaa paeta ja piiloutua, ehkä pelosta, tai häpeää itseään ja tekojaan. Useimmilla on jotain salattavaa. Mikko Alatalokin laulaa: On silti hyvä, ettet näe minua nyt, en tahdo, että vuokseni sä järkytyt. Raamatussa on monta henkilöä, jotka pyrkivät Jumalaa karkuun. Adam piiloutui paratiisissa, Joona pakeni merille, Job aneli tuskissaan ”käännä sen verran katseesi pois, että voin sylkeni nielaista.” psalmista kipuilee ”minne minä voisin, missä ei sinun henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä.”

Se, että Jumala tunsi meidät ja kaikki päivämme jo ennen syntymäämme, on kuitenkin lohduttava tieto, sillä hän katsoo meitä laupeutensa silmin. Rakastaen hän katsoi rikasta nuorukaista, joka tuli kyselemään pelastuksen asiaa, samoin monta kertaa rakkaudessa pettynyttä naista Sykarin kaivolla, ja kieltänyttä Pietaria, ja meitä muita hankalia, ikäviä, masentuneita tai muuten osattomia syntisiä.

Erämaassa käärmeiden vaivaama kansa sai avun katsomalla ylös nostettuun vaskikäärmeeseen. Meidän pelastuksemme on katsoa ristille nostettua Kristusta. Silloin ei synnin myrkky enää koidu kuolemaksi vaan saamme elää kahden maan kansalaisina täällä ajassa ja sitten kotona kirkkaudessa.

Jeesuksen palattua taivaaseen apostolit jatkoivat Jumalan valtakunnan työtä. Kun Pietari Jerusalemin temppelin kauniilla portilla ja Paavali Lystrassa paransi syntymästään saakka rampana olleen miehen, he hakivat intensiivisen katsekontaktin. Katse ilmaisi Jumalan antaman uskon. Suurta on myös uskon näkeminen rukousystävien ja muiden Kristuksen seuraajien katseessa sen uskomiseksi, että rukous kuullaan, Sana on tosi ja ripissä julistettu synninpäästö merkitsee anteeksiantoa taivaassa.

Kaikkinäkevän Jumalan siunauksesta ja rakkaudesta voimaa tällekin viikolle.

Sirpa Marttinen-Huhdanpää,

seurakuntalainen,

Pälkäneen seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?