– Olin 9-vuotias, kun halusin oman kilpahevosen. Vanhempani totesivat tähän, että hankipa itse, jos haluat, Arvi Martikainen, 17, kertoo yläkoululaisille Anna Tapion koulussa.
Tästä alkaa Koru-Arvin matka. Tai ei ihan vielä. Ensin Pukkilassa asuva Arvi kulki talosta taloon ja kysyi, voiko luoda lumet. Pian oli rahaa parisataa euroa. Isä kysyi, oletko katsonut kilpahevosen hintapyyntiä, joka huiteli kymppitonnissa. Siskonsa innoittamana hän alkoi tehdä koruja ja myi niitä eri paikoissa.
– Minulla oli oma myyntipöytä ja huutelin kaikille, että aion ostaa tienaamillani rahoilla oma hevosen. Asiakkaita riitti ja sitten vähitellen innostuivat media, some, lehdet. Sain julkisuutta.
Arvi sai tuoda omia näkemyksiään yrittäjyyskasvatuslinjauksiin. Hän on ensimmäinen alaikäinen, joka on astellut Suomen hallituksen eteen puhumaan nuorten asemasta.
Vuoden 2017 alussa Arvi sai ensimmäisen kilpahevosensa Valkon. Menestystä kenttäratsastuskisoista alkoi tulla. Kolme vuotta myöhemmin Arvi hankki taas omilla rahoillaan toisen kilpahevosen, Sessan.
– Kulut alkoivat kasvaa. Vuoden 2021 alusta huomasin myydä mainostilaa sivuiltani. Olen pystynyt kattamaan kaikki kuluni itse.
Hän saavutti tavoitteensa ja voitti junioreiden Suomen mestaruuden 2021. Mäkelänrinteen urheilulukion toista luokkaa Helsingissä käyvä Arvi sanoo hevosten opettavan ja antavan hirveästi, mutta samalla myös ottavan isolla kädellä.
Aina ei voi voittaa
Tänä vuonna menestys jäi. Sessalle tuli akuutti jännevamma ja vuoden sairausloma.
– Tuntui siltä, että monen vuoden työltä vedettiin matto alta. Menin tosi syvälle, mutta samalla ajattelin, etten luovuta.
Nyt on Sessa tiineenä, ja varsaa odotellaan kesälle. Arvi on ratsastanut Karkki-nimisellä hevosella, ja alkuvuodesta hän suunnittelee lähtevänsä Saksaan.
Arvi Martikainen kehottaa puhumaan unelmistaan ääneen. Halu pitää muuttaa intohimoksi. Samaan aikaan ei kannata antaa energiaa ihmisille, jotka haluavat hidastaa unelmien toteuttamista.
– Omassa tapauksessani minun on treenattava 110-prosenttisesti, jos haluan voittaa. Mokaamaankin voi oppia oikein ja virheistä ottaa opikseen.
Nöyryys ja hyvät käytöstavat buustaavat unelmia eteenpäin. Matkalla kannattaa olla oma rohkea, vähän hullukin itsensä.
– Jokainen tippuu joskus. Ratkaisu löytyy siitä, mitä tehdään tuon tippumisen jälkeen. Silloin voit olla vahvempi kuin koskaan.
Kiusaamiseltakaan Arvi ei välttynyt, mutta hän on kääntänyt nuokin kokemukset voitokseen.
Mitään ei saa ilmaiseksi
Anna Tapion koulun yleisö sai esittää lopuksi kysymyksiä, ja niitähän sateli keskittyneestä kuulijakunnasta.
Joku kysyy, onko Arvi koskaan ollut missään oikeassa työpaikassa, kuten kahvilassa. Hän vastaa, ettei ole ollut, koska on keskittynyt omalla toiminimellä työskentelyyn hevosalan somevaikuttajana, puhujana ja ratsastajana.
”Onko tullut tunne, että on pakko suorittaa?”
– Joskus aiemmin oli suorituspaineita, mutta nykyään haluan kehittää hevosia tekemään rauhallisen ja tasaisen suorituksen. Ei ole enää pakko voittaa -tunnetta.
”Olen minäkin yritteliäs, mutta en henkisesti kestäisi tuollaista. Olit tosi nuori, kun aloit kerätä rahaa”
– Olinhan minä lapsi vasta ja ajattelin joskus, etten jaksa taistella. Minulla oli kuitenkin paljon hyviä ystäviä ja vanhemmat, jotka auttoivat. Äitini on ollut 15 vuotta yrittäjänä.
– Äitini ei ikinä antanut mitään ilmaiseksi. Jos haluaa isoja asioita, on mentävä niiden läpi. Mitään et saa ilmaiseksi.
”Onko pakko aloittaa yrittäjyys nuorena?”
– Ei. Joku voi löytää sen myöhemmin. Tärkeintä on, että asiat lähtevät omasta itsestäsi.
”Mistä tiedät, että joku juttu on unelmasi?”
– Se voi tulla mistä ja milloin tahansa. Tämä on myös ihmiskohtainen asia, miten asiat ajattelee: mikä on oikein, mikä väärin.
Arvilta kysellään myös koulun ja muun elämän yhteensovittamisesta. Hän pitää koulua tärkeänä ja jos vaikka loukkaantuu ratsastajana, olisi hyvä hankkia joku koulutus.
”Onko jäänyt aikaa syvällisille suhteille?”
– Elämäni on tosi hektistä, kun on lukio, kilparatsastus, yritystoiminta. Organisointi on tarkkaa. Herään kello 6, sitten kahdeksan tuntia koululla, tallille, kotiin lukemaan. Toki tapaan kavereita tallilla, Arvi Martikainen kertoo.
