2020 joulun alla todettujen koronatartuntojen määräksi Suomessa laskettiin vähän yli 400. Hyvän kesän ja kohtuullisen syksyn jälkeen tiukat alueelliset rajoitukset asetettiin suureen osaan valtakuntaa. Joulua suositeltiin vietettäväksi lähipiirissä alle yhdeksän hengen joukolla. Rokotteita kehitettiin kuumeisesti eri puolilla maailmaa. 2021 alkupuolella päästäisiin piikittämään ensimmäisiä riskiryhmäläisiä. Saataisiin yhteiskunta auki ja päästäisiin normaaliin.
Onnistuimme vaimoni kanssa 65 täyttäneinä saamaan ensimmäiset piikit jo kesäkuun alussa, toiset kuuden viikon päästä ja kolmannet itsenäisyyspäivän jälkeen. Rajoitukset purettiin marraskuussa 2021. Sitten tuli Etelä-Afrikasta omikronmuunnos. Tautitapaukset alkoivat lisääntyä huimaa vauhtia. Joulun alla päivittäisiä tartuntoja tilastoitiin yli 3000. Todellista määrää ei tiennyt kukaan, sillä rokotetuilla oireet useimmiten jäivät vähäistä flunssaa pienemmiksi. Edes kaikki oireiset eivät hakeutuneet testeihin. Kotinekkutikut loppuivat kaupoista. Lapissa turistit välttelivät jäljittäviä viranomaisia. Ravintoloiden odottamat pikkujoulut jäivät pitämättä ja tuotot saamatta. Rajoitetun joulun jälkeen laitettiin koronapassin avulla mukavasti avautunut Suomi kokonaan kiinni.
Eteläiseen Suomeen pamahtivat pakkaskelit pariksi viikoksi marraskuun loppupuolella 2021. Lunta tuli hyvin ohuesti. Joulukuun 12. päivänä alkaneet suojakelit vesisateineen sulattivat mustan jäätyneen maan. Näytti synkeältä. 20.12. kiristyi sää kymmeneen pakkasasteeseen. Matkustimme napakassa kelissä Aitooseen joulunviettoon. Näin on tehty yli neljännesvuosisata.
Jouluaattona pääsin tekemään ensimmäisen kerran vähäiset lumityöt, ja naapuri linkosi ennen aamukuutta tien helposti ajettavaksi. Aattona saunoimme päivällä. – 14 astetta veti vartin aikana avannon riitteeseen, kun käytiin välillä löylyttelemässä. Perinteiset olivat nauttimamme kotimaiset jouluruuat. Tällä kertaa vanhimman poikamme kanssa kolmestaan. 89-vuotias appiukkoni ajoi Loimaalta joulupäiväksi. Hieno homma! Tapanin aamuna mittari näytti – 19 astetta. Päivän valjettua näkymä pienelle metsäjärvelle avautui kuin ennen vanhaan. Muutaman sentin lumikerros tekee ihmeitä mielelle.
Minä en keksi parempaa tapaa viettää joulua. Hölmön maineen lienen saavuttanut jo vuosia sitten. Uskalsin julkisesti kertoa rakentaneeni aurinkovarjon päälle joulupukin, vaikka nuorin Riukusillan vieraista oli nelikymppinen. Kuusi terassille ja valoja ympärille. Viisaammatkin tekevät näin.
Tykkään nähdä vaivaa. Hakkaan tuuralla ihmisen mentävän reiän laiturin päähän. Vedän avannon päälle styroksilla täytetyn laatikon ja vuoraan lumella. Lakaisen mökin kolmella sivulla sijaitsevat terassit ja väylän alas rantaan heti, kun vähänkin sataa lunta. Joskus kahdesti päivässä. Lingon jäljiltä jää mukavasti pihaa kolattavaksi.
Parina viimeisenä talvena Jarmo on kaatanut puut läheltä pätkien ne metrin pituisiksi. Minä jatkan siitä halkomalla metriset Fiskarsin isolla kirveellä. Kuivattelen pinossa vuoden ja pienin moottorisahalla ja kirveellä klapeiksi liiteriin. Viimeistelykuivatus sisällä. Kymmenkunta mottia, vuoden kulutus. Sähköpatterit pitävät pienen peruslämmön poissa ollessamme, jotta vesijohdot eivät jäädy. Mökille tultuamme ilmalämpöpumppu jöheltämään ja samassa hormiryhmässä sijaitseviin varaavaan takkaan, hellaan ja saunan kiukaan alle tulet. Illan suussa saunan päälle on mukavan lämmintä. En jaksa murehtia pienhiukkaspäästöjä ja hiilinielun ehtymistä. Nyt pitää säästää kallista sähköenergiaa. Polttopuut eivät maksa kuin metsurin mitättömän palkan.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavammalta tuntuu palata näissä puuhasteluissa entisiin aikoihin. Eläkeläinen pääsee kerrostalossa helpolla. Suotakoon sekin välillä. Samoin paperilta luettavat sanomalehdet. Riukusiltaan ne tulevat käännettyinä vähän hankalasti ja tiistaina ei välttämättä ollenkaan. Langaton säde kännykän kautta siirtää lehdet tihrustettavaksi aibädiin.
Elämä on pääsääntöisesti oikein mukavaa. Hyvää joulua!