Tämä vanha riimittely on aikoinaan tehty nyt eläkkeelle jäävän Hannele Haatajan kondiittoriksi valmistumisen kunniaksi, sävelmään ”Reppu ja reissumies” istuvaksi.
On juhlan aika, voimaa tuhlata ei tänään muuhun,
kun kaikille nyt Hannelemme laittoi jauhot suuhun
Valmistui uuteen kuosiin, ei kuultu moista vuosiin.
Ei päivänsankaria tätä tehty sokerista,
vaik itse siitä loihtii monenlaista tarpeellista.
Vääntelee mallin mukaan, hienompaa kuin nyt kukaan.
(Kertosäe: )
On ruokaa ja tunnelmaa.
On kakkua, leivosta, lientä,
on paistia, purtavaa pientä,
Sen Hannele aikaan saa.
Hän tekee työnsä huolella ja suussa sulavasti.
Ja lopputulos aina tuodaan pöytään koreasti.
Myös lohet hällä rullaa, työ ei oo pakkopullaa.
Hän liittynyt on kuuluisiin myös viherpiipertäjiin,
kun salaattia pöytään pistää aina suuriin läjiin.
Viel veistelläkin jaksaa, pottuina potut maksaa.
(Kertosäe)
Voi pullaparin viimeisen uunista ulos ottaa,
sen päälle sitten Hannelemme koristeita sottaa.
Ja kakku kaunis päältä, näytteeksi löytyy täältä.
Nyt sankarimme elämä kai muuttuu makeaksi,
kun uskaltaa ja joskus nöyrtyy opiskelijaksi.
Saa siitä todistuksen, itseensä luottamuksen.
(Kertosäe)
Näin syntyi uusi leipuri, vähän kuin Vainikainen.
On kondiittori tittelinä meille kummajainen:
paakarit valvoo yönsä, ja toiset syövät työnsä.
Hän pienessä on hiivassa, se Hannelelle suodaan
ja pullan päälle pähkinöitä purtavaksi tuodaan.
Vaan ei nyt pienet haittaa, työn tulos meille maittaa.
(Kertosäe)
Nyt Hannele siis elinkauden istuu kakkuansa
ja työstänsä hän tykkää niin kuin Simo hillostansa.
Aivan kuin Justiinalla on kaulin leipojalla.
Sun tuotoksias koskaan ei kai purematta niellä,
ja kaikki päätyy kierrätykseen, vihreetkään ei kiellä.
Monet sun jälkees huokaa: myös löytyy silmänruokaa.
(Kertosäe)
Aippalainen
