Valkeakoskelainen positiivisuuskaksikko Lotta ja Pappa eli kirjailija Lotta-Sofia Saahko ja hänen evakkopappansa Jorma Saahko kulkevat yhä suosion aallonharjalla. Pälkäneen pääkirjasto Arkin tuolirivit täyttyivät tyytyväisistä kuulijoista viime tiistaina, kun nuori kirjailija kertoi viidestä kirjastaan. Illan täydensivät Jorma Saahkon laulamat vanhat laulut.
Kolmekymppinen suosikkikirjailija kertoi, kuinka häntä ja hänen isoisäänsä yhdistävät samanlaiset juurettomuuden kokemukset. Jorma Saahko oli 4,5-vuotias, kun hänen perheensä lähti Karjalasta evakkoon vuonna 1939. Lotta oli puolestaan 2,5-vuotias, kun hän lähti äitinsä kanssa katsomaan isää tämän kesätöihin Saksaan. Vierailu venähti niin, että perhe asuikin 12 vuotta Saksassa.
– Päiväkodit vaihtuivat, koulut vaihtuivat, kaverit vaihtuivat ja harrastukset vaihtuivat tiuhaan tahtiin, Lotta-Sofia Saahko muisteli.
Lotta kertoi olleensa jo pienenä ”nörttimäinen” kirjojen rakastaja, jota myös kiusattiin.
– Harry Potter-kirjojen Hermionesta tuli minulle lohduttava hahmo. Hänhän on hahmo, joka teki jopa läksyt toisten puolesta. Sain Hermionesta samastumispintaa, toivoa ja itseluottamusta.
– Olin yhdeksänvuotias ja päätin, että haluan itsekin kirjoittaa kirjoja, jotka antavat toivoa paremmasta ja auttavat hyväksymään itsensä ja erilaisuutensa.
Pappa, pysyvä asia elämässä
Lotta-Sofia Saahko oli 14-vuotias, kun hänen isänsä sai työkomennuksen Kiinaan. Lotta kertoi, että koska Kiinassa puhuttiin vain vähän englantia, sieltä ei löytynyt hänelle vapaa-aikoina harrastusryhmiä, joissa jatkaa tuttuja harrastuksia.
– Siellä alkoi sitten sama kiusaaminen kirjoista ja erilaisuudesta. Menin moneksi vuodeksi todella hukkaan. Olin 18-vuotias, kun muutimme takaisin Suomeen ja äiti sai minut hakeutumaan Vaasan yliopistoon opiskelemaan. Muu perhe jatkoi kuitenkin isän työn vuoksi Puolaan, hän muisteli.
Lotta kertoi noina vuosina viettäneensä kaikki viikonloput ja lyhyet lomat pappansa luona Valkeakoskella. Oli vaikea kiinnittyä mihinkään ja pappa tuntui olevan oman perheen lisäksi ainoa pysyvä asia maailmassa.
– Yritin mennä vähäksi aikaa takaisin myös Saksaan, sillä tuntui, että ehkä siellä olin ollut onnellinen. Meni kuitenkin monta vuotta, jolloin vain mietin, mihin kuulun ja missä minun kotini on.
25-vuotiaana Lotta-Sofia Saahko päätyi Lontooseen opiskelemaan teatteritiedettä. Hyvin menneet opinnot keskeytyivät vuonna 2020 koronavuosiin.
– Siellä oli ihmisiä, jotka nauttivat yhtä paljon Shakespearesta ja muusta klassikkokirjallisuudesta kuin minäkin. Oli kansainvälinen ilmapiiri, jossa kukaan ei ihmetellyt aksenttiani.
Pandemia katkaisi maisteriopinnot
Lotta päätyi koronapandemian takia papan luokse asumaan Valkeakoskelle. Koska opinnot olivat pandemian vuoksi pysähdyksissä, parivaljakko päätti keksiä Valkeakoskella yhteistä mielekästä tekemistä. Siitä alkoivat Lotan ja papan koronalaulut, jotka ovat keränneet YouTubessa miljoonittain kuuntelukertoja. Parhaillaankin Lotalla ja papalla on yli 300 000 seuraajaa eri kanavissa.
Lotan mukaan kirjojen kirjoittaminen sai alkunsa papan tarinoista omasta lapsuudestaan. Evakkolapsen muistot olivat Lotalle ihan uutta, olihan hän itse viettänyt lapsuutensa Saksassa eikä Suomen historia ollut tullut esiin esimerkiksi koulussa.
Evakkous teki työkeskeisen
Lotta-Sofia Saahko sanoi, että kirjojen kirjoittaminen ja niitä varten tehty taustatyö on auttanut ymmärtämään niin pappaa, itseä kuin karjalaisuutta.
– Nyt ymmärrän, miksi pula-ajan kokeneella papalla täytyy aina olla kaksi pakastinta täynnä ruokaa. Ja miksi hän aina haluaa maksaa kaikesta palkkaa. Kun karjalaisille annettiin nurkka toisen maasta, hyvin äkkiä tultiin sanomaan, että luuletko saavasi tämän kaiken tekemättä mitään.
– Evakko oppi, että kaikesta piti maksaa ja oma paikka piti ansaita ahkerasti työtä tekemällä. Luulen, että se näkyy myös isässäni ja minussa. Kaikki päätökset ovat kovasti työkeskeisiä, jopa kielteisellä tavalla.
