Aurinko paistaa taivaan täydeltä. Vohlisaaren rölliparkissa on jo odottava tunnelma keskiviikkona aamupäivällä. Puheensorina käy, kun kuulumisia vaihdetaan. Seppo Kääriäinen vilkaisee kelloa. Nyt se on 11. Jouko Lindroos ottaa tällä kertaa kuljettaakseen reskaa, jossa on tarvittavat varusteet talviverkoilla käyntiin. Kaikki on saatu lahjoituksena.
Hyväntuulinen porukka on käynyt kokemassa talviverkot tammikuusta alkaen kahdesti viikossa niin Vohlisaaressa kuin Haltian kylän puolella. Väki on toki aina vähän vaihdellut, mutta parhaimmillaan on ollut mukana 30 henkeä.
Viikonloppuisin on ollut perheitäkin mukana. Nytkin arkena jokunen piipahti verkoille kesken työpäivän, vaikka suuri osa porukasta kuului olevan eläkeläisiä.
Tuija Toivari on ainoa nainen miesvaltaisessa sakissa.
– Tämä on ulkoilua parhaimmillaan leppoisassa seurassa, Toivari kertoo.
Jännän äärellä
Kun on kävelty noin puoli kilometriä, määränpää häämöttää. Kun avanto on auki molemmissa päissä ja vetonarut saatu kohdilleen, voi Eero Sievola alkaa vetää verkkoa pyyntiin. Odotus tiivistyy, tuleeko kalaa vai ei.
Kaija Ojanperäkin sattuu koiransa Kasperin kanssa suksilla paikalle. Kasper haluaa selvästi päästä osalliseksi tunnelmasta – jännän äärellä ollaan.
Kunnes selviää karu totuus: Verkot ovat tyhjät. Ei kalan kalaa.
Tämä oli kuulemma kolmas kerta talven mittaan, kun käy näin, eli äärimmäisen harvoin. Saaliiksi on aiemmin saatu ahventa, haukea, kuhaa, madetta, lahnaa, siikaa ja olipa kerran kuorekin pysynyt verkoissa. Virtasen Markun kissa sai nauttia siitä. Ja yli kymmenkiloinen hauki päästettiin takaisin veteen, koska isoilla kaloilla on hyvät perintötekijät tuottaa elinvoimaisia jälkeläisiä. Niillä on tärkeä tehtävä kalapopulaation kannalta.
Vaikka saalista ei tullut, ilmeet ovat kaikkea muuta kuin synkät. Juttu luistaa aivan kuin ennen verkoille lähtöäkin.
– Saitko yhtään kiinni tästä fiiliksestä, Ari Toivari varmistaa.
Tästä ei ole epäilystäkään. Seura on ylivoimainen ykkönen, saalis vasta kakkonen. Jäille ei kauan enää uskalla, mutta ensi vuonna uudestaan. Talviverkkotoiminta on osa Luopioinen ulkoilukylä -konseptia, jossa haetaan ja kehitetään matalan kynnyksen ulkoiluaktiviteetteja. Tämä jos joku on sitä parhaimmillaan.
Katso kuvagalleria:
