Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen klikkaa näkyviin hätkähdyttäviä lukuja tekstiilijätteen määristä tekstiilien kierrätykseen pureutuneessa keskustelutilaisuudessa Rautahovissa.
Jokaista suomalaista kohden kertyy vuosittain 13–18 kilogrammaa tekstiilijätettä. Koko Suomen mittapuulla lukema on 70–100 miljoonaa kiloa. Tekstiilijätteen määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.
– Tekstiileillä ei tarkoiteta pelkästään vaatteita, vaan myös kodintekstiilejä kuten pyyhkeitä, lakanoita ja sisustustekstiileitä, sekä esimerkiksi myös julkisia tekstiilejä ja sairaalatekstiilejä, Pietikäinen selventää.
Vielä noin kymmenen vuotta sitten poistotekstiili päätyi kaatopaikoille. Seuraava askel oli tekstiilin poltto, kun laki kielsi orgaanisen jätteen viemisen kaatopaikoille. Vuoden 2023 alusta voimaan tullut jäteasetus velvoittaa kunnat järjestämään asumisesta syntyvän tekstiilijätteen vastaanoton.
– Isoin tavoite on löytää uudelleenkäyttö kaikille poistuville tekstiileille. Meillä ei ole varaa tuhlata, ei uusiutuvia materiaaleja, eikä keinokuituja, Pietikäinen painottaa.
Polttoon ilman käyttöä
Sirpa Pietikäinen tähdentää, että tekstiilin kierrätettävyyttä, uusiokäyttöä on mietittävä jo tuotteen suunnitteluvaiheessa. Tuote pitää suunnitella kierrätettäväksi. Jos näin ei ole tehty, on Pietikäisen mukaan vaikea saada tuotteelle uutta käyttöä.
– Aika iso osa tekstiileistä, noin kolmasosa, jopa puolet, on kertakäyttötekstiilejä. Niistä puolet päätyy polttoon kaupan ja tehtaan varastosta ilman, että kukaan on niitä kertaakaan käyttänyt.
– Pitääkö kieltää kertakäyttötekstiilit, ainakin ne tulisi sallia vain poikkeustapauksissa, Pietikäinen miettii ja lisää, että tekstiilien polttaminen pitäisi kaikkinensa kieltää.
Tekstiiliteollisuus on neljänneksi suurin ympäristön kuormittaja EU:ssa elintarvikkeiden, asumisen ja liikenteen jälkeen. Suurin osa tekstiilien ympäristövaikutuksista syntyy valmistusmaissa.
EU:n tekstiilistrategiassa tarkastellaan tekstiilituotteiden koko elinkaarta ja ehdotetaan toimia niiden tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseksi. EU-komission visio vuodelle 2030 on, että kaikki myytävät tekstiilit ovat kestäviä, korjattavissa ja kierrätettävissä, valmistettu pitkälti kierrätetyistä kuiduista, vailla vaarallisia aineita ja tuotettu sosiaalisia oikeuksia ja ympäristöä kunnioittaen.
– On iso mahdollisuus palauttaa tekstiilituotantoa takaisin Eurooppaan. Se on myös omavaraisuuskysymys, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen sanoo.
Suomen tekstiileistä vain kaksi prosenttia valmistetaan omassa maassa.
Kierrätyksen kärkimaa
VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin arvioi Suomen etenevän maailman kärkimaana tekstiilijätteiden kierrätyksen ja uusiokäytön kehittämisessä. Tästä yhtenä esimerkkinä on Kemiin rakenteilla oleva tehdas, joka keskittyy tekstiilijätteen kemialliseen kierrätykseen.
Kemiallisessa kierrätyksessä tekstiilien kuidut erotetaan toisistaan kemiallisten reaktioiden avulla. Kemiallisen kierrätyksen avulla kuidut voidaan palauttaa sellaiseen muotoon, että ne soveltuvat uusien laadukkaiden tekstiilituotteiden valmistamiseen.
Mekaanisessa tekstiilien kierrätyksessä tekstiilit karstataan eli revitään takaisin kuiduksi tai kuituseokseksi.
– Tulee uutta kuitua, joka kestää ehkä karstauksen kahdesta kolmeen kertaan. Sitten siitä tulee pölyä, Harlin sanoo mekaanisesta kierrätyksestä.
Korjaa, kierrätä, lainaa
Sirpa Pietikäinen kehottaa jokaista tarkoin miettimään vaihtoehtoja uuden tekstiilin ostamiselle. Tekstiilejä voi lainata, kierrättää ja vuokrata. Uuden tekstiilin ostamisessa kannattaa harkita, koska ja mistä tuotteen ostaa.
– Itse en koskaan osta mitään tuotetta, kun näen sen ensimmäisen kerran. Menen seuraavana päivänä katsomaan uudelleen, jos vielä on intoa, hän kertaa omaa käytäntöään.
Myös tekstiilin korjaaminen, ratkenneen sauman ompelu, vetoketjun vaihtaminen esimerkkeinä, tulisi olla todellinen vaihtoehto uuden korjaamiselle. Jos korjaustyöt vaativat ammattilaisten osaamista, apuja pitää etsiä hajallaan olevista palveluista. Pietikäisen mielestä tekstiilien korjauspalveluiden pitäisi sijaita keskitetysti, kauppakeskusten tavoin, jotta kuluttajien olisi nykyistä helpompaa etsiytyä osaajien luokse.
Ali Harlin kannustaa suomalaisia kierrättämään tekstiilejä, koska kierrätys vähentää luonnon kuormitusta ja koska ennen pitkää kierrätys mahdollistaa edullisemman ja paremman käyttäjäkokemuksen.
Käytöstä poistuneita tekstiilejä ottavat vastaan esimerkiksi Nextiili, Nekalan jäteasema ja Ideapark. Rautajärvellä tekstiilejä kerätään Rautajärven entisellä koululla, jonne tuodut hyväkuntoiset myydään kirpputorilla. Tuotto menee Rautajärven seudun Kylät oy:lle.
Halpa tulee kalliiksi?
Tutkimusprofessori Ali Harlin antoi Rautajärven seudun Kylät oy:n järjestämässä keskusteluillassa käytännön esimerkin siitä, miten halvan T-paidan ostaminen tulee itse asiassa kalliimmaksi kuin laadukkaamman tuotteen hankinta.
Käyttökustannus:
Halppis 5 euroa, käyttö 5 kertaa = 100 snt/kerta
Laadukas 25 euroa, käyttö 30 kertaa = 83 snt/kerta
Korjauksen jälkeen:
Halppis ei korjattavissa – on ostettava uusi =100snt/kerta
Laadukkaan korjaus 10 euroa, lisää 20 kertaa = 50snt/kerta
100 käyttökerran hinta
Halppis: 20 x 5euroa = 100euroa
Laadukas: 2 x (25+10) = 70 euroa
”Köyhän ei kannata ostaa halpaa eli huonolaatuista”, Harlin kiteyttää.
