Taru Koivisto auttaa Olli Lepistölle ja Jani Haapojalle päähän virtuaalilaseja. Pyörivillä tuoleilla istuvilla miehillä on jo kädessään ohjain, jolla lasien kautta katsottavia oppimisympäristöjä ohjataan. Kostiakeskuksen ikkunan takana tuiskuttaa kevään luultavasti viimeinen lumikuuro, mutta alkamassa on projekti tomaatinviljelyn parissa.
Erityisopettaja ja projektipäällikkönä UFO-nimisessä hankkeessa toimiva Koivisto toivoo Lepistöltä ja Haapojalta käyttökokemuksia kolmesta erilaisesta virtuaalisesta oppimisympäristöistä.
UFO ei viittaa tässä tapauksessa tunnistamattomiin lentäviin esineisiin vaan Kiipulan ammattiopiston virtuaalisia oppimisympäristöjä hyödyntävään ”Uudet fyysisvirtuaaliset oppimisympäristöt” -hankkeeseen, jota Euroopan sosiaalirahaston ja Hämeen ELY-keskuksen rahoittamana halutaan levittää myös Pirkanmaalle.
– Virtuaaliset oppimisympäristöt mahdollistavat monenlaisia hyötyjä käyttäjille. Näitä ovat esimerkiksi työpaikkaan tutustuminen, työhaastatteluihin valmistautuminen, erilaiset asiakaspalvelut sekä kasvintunnistus. Oppimisympäristöjen avulla esimerkiksi perehtyminen tulevaan työhön helpottuu, kun työympäristöä voi opetella jo etukäteen, Taru Koivisto listaa virtuaalilaseista toivottavia hyötyjä.
Vieressä istuva Suvi-Päivi Turunen kehuu hieman aikaisemmin kokeilemiaan virtuaalilaseja, joiden käyttö onnistui ongelmitta silmälasien kanssa. Taru Koivisto on kirjannut tyytyväisenä samoista laseista ylös myös palautteen, jonka mukaan toisen silmän heikko tai puuttuva näkökyky ei heikennä käyttökokemusta.
Turunen selvitteli omassa virtuaalilasikokeilussaan hankalaa asiakaspalvelutilannetta, johon kierrätyskeskuksen työntekijä Matti joutuu. Matti on oikea henkilö, jonka työympäristöä on kuvattu niin sanotulla 360-kameralla, ja virtuaalilasien avulla käyttäjä pääsee sukeltamaan Matin työpäivään ja ratkomaan siihen liittyviä tehtäviä.
– Lasien käyttäminen ei ollut vaikeaa. Sen jujun hoksaa kyllä nopeasti, Turunen sanoo.
Muutaman metrin päässä Lepistö ja Haapoja pyörivät väkkäröinä tuolillaan ja osoittelevat ohjaimellaan sinne sun tänne virtuaalisen tomaatinistutuksen merkeissä. Koivisto tietää käynnissä olevan ohjelman sisällön tarkkaan ja osaa neuvoa, jos eteen tulee hankalasti ratkaistava tilanne – tai jos ohjelman toimivuuden kanssa tulisi ongelmia.
– Parasta tätä olisi tehdä hiljaisessa ja rauhallisessa paikassa, jolloin virtuaalimaailmaan pääsisi uppoutumaan häiriöittä, hän viittaa taustalla soivaan radion musiikkiin.
Laseissa on pienet kaiuttimet, ja niiden kautta videon äänimaailma viimeistelee virtuaalikokemuksen. Ohjelmiin pääsee kiinni pääsääntöisesti netin välityksellä; lasien omalla tietokoneella saa surffattua oikealle sivustolle, jonne Kiipulan ammattiopistossa työskentelevältä Koivistolta löytyy tunnukset ja salasanat.
– Pääsääntöisesti virtuaalisia oppimisympäristöjä käytetään VR-laseilla, jolloin saadaan kokemuksellinen, moniaistillinen ja uppouttava oppimiskokemus, Koivisto kertoo.
Virtuaalitodellisuuslasien lisäksi oppimisympäristöjä voi käyttää tietokoneella, tabletilla ja puhelimella.
– VR-lasien hinta on tullut alaspäin viime vuosina, ja niitä saa nyt joillakin sadoilla euroilla. Ne kehittyvät muutenkin hurjaa vauhtia – kohta ne luultavasti ovat myös ihan pieniä, tällaisia, Koivisto sanoo ja näyttää omia silmälasejaan.
Hän on kiertänyt viime aikoina ahkerasti eri paikkakuntien yrityksissä ja organisaatioissa testauttamassa virtuaalisia oppimisympäristöjä ja VR-laseja.
Kun ei pääse paikalle
Kiipulan ammattiopistossa on aloitettu virtuaalisten oppimisympäristöjen toteuttaminen sekä hyödyntäminen viime vuonna. Virtuaalisia oppimisympäristöjä hyödynnetään Suomessa nyt ensimmäistä kertaa ammatillisessa erityisoppilaitoksessa ja vaativan erityisen tuen ammatillisessa koulutuksessa.
Nyt ammattiopiston opiskelijoiden on mahdollista harjoitella opintoihinsa liittyviä työtehtäviä simuloiduissa ympäristöissä, virtuaalilasien ja 360-videoiden avulla. Oppimisympäristöt on tehty opetushenkilöstön voimin Kiipulan ammattiopistossa ja ammattiopisto Livessä.
– Koronapandemian myötä kasvoi ymmärrys siitä, että opiskelu ja oppiminen eivät aina ole mahdollisia työpaikalla tai oppilaitoksissa. Virtuaalisissa oppimisympäristöissä voidaankin harjoitella erilaisia perusopintoihin liittyviä työtilanteita sekä monenlaisia, yllättäviäkin käytännön taitoja kuten haastavia asiakastilanteita tai vaarallisia tilanteita – joita ei voi harjoitella liiaksi, Koivisto sanoo.
Hän pitää hyvänä myös sitä, että opiskelija voi edetä oppimisessaan omaan tahtiin ja toistaa tai kerrata asioita tarvittaessa.
Hankkeessa on kehitetty virtuaalisia oppimisympäristöjä, vuorovaikutteista yli toimipaikkojen tapahtuvaa hybridiopetusta sekä saavutettavia selkeäkielisiä opetusmateriaaleja. Työtä on tarkoitus hyödyntää muissa ammatillisten erityisoppilaitosten kumppanuusverkoston oppilaitoksissa sekä yleisissä ammattioppilaitoksissa. Toimintaan on jo myös käynyt tutustumassa useita kansainvälisiä ryhmiä muun muassa Yhdysvalloista, Australiasta sekä Intiasta.
