Ihmisillä on edelleen tapana säikähtää, kun polun varrella tulee kyy esiin. Erinäisistä syistä kyytä ja muita matelijoita on kammoksuttu iät ajat. Silti kyy ei ole sen ihmeellisempi ja vaarallisempi elävä kuin mikä muu tahansa. Puutiainenkin on nykyään pahempi uhka kuin kyykäärme.
Ihmisten mieliin on iskostettu, kuinka kavala ja vaarallinen kyy ja matelijat yleensä ovat. Jo aikoinaan käärmeen viekkaus karkotti ihmiset paratiisista. Käärme vietteli ja petti Eevan, käärme houkutteli syömään hedelmän kielletystä puusta. Monet ”seikkailuelokuvat” mässäilevät käärmeiden avulla, isot anakondat vaanivat ihmistä. Käärme tuijottaa sinua sihisten ja kieltään lipoen.
Kesäkuun alusta kyy saa vihdoin rauhoituksen. Silloin tulee voimaan uudistettu luonnonsuojelulaki ja kyy tulee mukaan rauhoitettujen lajien listalle. Muualla Länsi-Euroopassa kaikki matelijat ovat olleet rauhoitettuja vuosikymmeniä, nyt Suomi tulee mukaan viimeisenä maana.
Kyytä ei enää saa tappaa: vasta jos sen siirtäminen pois pihapiiristä ei onnistu, kyyn voi lopettaa. Mutta haravaa ja ämpäriä käyttäen matelijan siirtäminen muualle pitäisi onnistua. Jätetään siis kyyt henkiin.
Kyy on Suomen ainoa myrkyllinen käärme ja sitä tavataan lähes koko maassa. Sen mielipaikkoja ovat lämpimät avonaiset paikat kuivilla rinteillä, kivikoissa ja rantojen lähellä. Joskus sen voi tavoittaa vaikka kuivahkolta rämeeltä.
Kyiden väritys vaihtelee, jotkut ovat täysin harmaita, toiset sinertäviä, mustia tai ruskeita. Mustat kyyt ovat vähälukuisempia. Yleensä kyyn selässä näkyy sahalaitakuvio. Harmaiden ja sinertävien sanotaan olevan koiraita ja ruskeat yksilöt ovat naaraita.
Kyyn pääravintona ovat myyrät ja hiiret. Metsämyyrät ja hiiret ovat melkoisia puutiaisten levittäjiä. Syömällä myyriä kyy vähentää samalla myös puutiaisia. Yhden kyyn arvellaan kesän mittaan vähentävän parisataa puutiaista.
