Mikä on kanttorin lempivirsi? Tuota usein kysytään ja aina siihen vastaaminen on yhtä haastavaa. Hienoja virsiä on niin monia, että on mahdotonta valita yksi ylitse muiden. Toisaalta, jos kysyttäisiin, mikä on lempivirtesi tietyssä aihepiirissä, esimerkiksi joku kirkkovuoden ajankohta tai johonkin teemaan liittyvä virsi, niin kysymykseen voisi olla helpompi vastata.
Kyselin taannoin virsistä ja niiden merkityksestä ystäväni äidiltä, jolle tiesin virsien ja hengellisten laulujen olevan tärkeitä. Hän kertoi, että virret ja hengelliset laulut ovat kulkeneet elämässä lapsesta asti äidin laulamina ja myöhemmin oman perheen mukana. Huomasimme molemmat, kuinka vaikea on nimetä yhtä rakkainta virttä. Esille nousivat kuitenkin muun muassa kiitosvirret ja virret, joissa on kaunis melodia ja toiveikkaat sanat.
Martti Lutherin aikaansaama uskonpuhdistus 1530-luvulla vaikutti suuresti luterilaisen virren syntyyn. Siihen asti kirkoissa käytettiin vain latinan kieltä, eikä seurakunta pystynyt osallistumaan lauluun. Luther oli sitä mieltä, että jokaisen kristityn oli pystyttävä osallistumaan jumalanpalvelukseen, ja paras tapa oli yhteinen laulu omalla äidinkielellä. Luther sävelsi ja sanoitti itse virsiä ja oivalsi, että virsi oli kätevä opetusväline. Kansan piti oppia kristinuskon keskeinen sisältö ja saada aineksia omaan hartauselämäänsä. Virressä asiat opittiin helposti runomitassa sävelmän avulla, helpommin kuin lauseita päähän takomalla.
Virsi toimii yhä opetustehtävässään sisältäessään tietoa kristinuskosta ja tuoden tärkeitä asioita ihmisten pohdittavaksi. Toisaalta virsi toimii rukouksena. Se yhdistää ihmiset saman asian ympärille, ilmaisemaan kiitostaan Jumalalle ja rukoilemaan Jumalan läsnäoloa elämässä. Virsi voi antaa voimaa ja lohduttaa.
Ensimmäinen säkeistö yhdestä lempivirrestäni, virrestä 548: ” Tule kanssani, Herra Jeesus, tule, siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä, kun joutuu yö.”
Sannamaria Salli
Kanttori, Kangasalan seurakunta
