Ronja Kallioinen ei vielä oikein ole prosessoinut sitä, että yo-kirjoitukset ovat ohi ja lukio on taakse jäänyttä elämää.
– Vähän on sumuinen olo tällä hetkellä. Varmasti, kun kävelee sitä ylioppilaskäytävää, ymmärtää asian.
Kalloinen ei koko lukioaikanaan ole tähdännyt huippuarvosanoihin. Hän on tyytyväinen neljään C:hen ja yhteen M:ään – etenkin, kun miettii, miten paljon nuori on saanut kamppailla jaksamisen kanssa.
– Lukion ykkönen alkoi hyvin, vaikka vielä vähän ujostutti olla kavereiden kanssa. Sitten henkinen hyvinvointini romahti ykkösen lopussa ja kakkosen alussa.
Kallioisella saattoi vierähtää puolikin vuotta aikaa jonkun suorituksen loppuunsaattamiseen. Hän on kiitollinen siitä, miten ymmärtäväisiä opettajat pienessä Pälkäneen lukiossa ovat. Koskaan ei syyllistetty.
Lukion loppuvaiheessa kaikki alkoi sujua muutenkin paremmin, ja kavereista tuli entistä tärkeämpiä.
Siihenkin nähden hän on tyytyväinen, koska suoritti lukion käytännössä ilman omia oppikirjoja. Hän lainasi niitä kavereilta ja koulusta. Tämä oli nuoren oma valinta, vaikka kotoa olisikin tuettu rahallisesti.
Aikaa valintoihin
Luopioisissa asuva Ronja Kallioinen pitää välivuoden ja miettii rauhassa tulevia valintojaan. Näyttelijäksi pyrkiminen on silti aika varmaa. Hän on osallistunut erilaisiin projekteihin ja saanut tunnustusta näyttelijäntaidoistaan jo ihan ammattiraateja myöden. Tampereella elokuvateatteri Plevnassa oli Ronjan ja hänen perheensä tekemä lyhytelokuvakin esillä.
– Onhan se hienoa saada kehuja oikeilta ammattilaisilta, hän myöntää.
Ronja Kallioisesta on väärin, että yleissivistävässä lukiossa jotkut aineet ovat ikään kuin parempia kuin toiset. Hänestä pisteytys jatko-opintoja ajatellen on pielessä, ja muutosta tosiaan tarvitaan.
– Minullekin toitotettiin monta kertaa, että kyllä sinun se matikka pitää kirjoittaa. En kirjoittanut, mutta olin vähemmistössä.
Hänestä on hieman tyhmää, että kaikkien pitäisi mennä jonkun tietyn kaavan mukaan. Lukiota vaivaa tässä mielessä kapeakatseisuus. Myös tulevan pohtimiselle on hyvä antaa aikaa.
– Moni ei abivuoden jälkeen tiedä, mitä elämällään haluaa tehdä. Emme me vielä niin aikuisia ole, ja omilleenkin ehtii kyllä.
Ronja Kallioisella ei olekaan kiirettä vielä muuttaa pois kotoa. Kesän hän on töissä kaupalla.
Ylioppilasjuhlat pidetään Haltialla.
Pälkäneen lukiosta hän jää kaipaamaan ystäviä, hyvää henkeä ja läheisyyttä opettajien kanssa.
– Miten tärkeää oli kokoontua yhdessä syömään abikavereiden kanssa. Ihan arkipäiväiset jutut olivat merkityksellisimpiä.
