Taas tuli uusi luku mummonkin roskienkäsittelyyn, kun ilmestyi elinpiiriin erillinen muovijätteen laatikko. Sellaista ei ole ennen näkynyt. Täytyy oppia nykyajan tapa. Onneksi Sydän-Hämeen Lehdessä oli melko pian asiasta kirjoitus, jossa oli neljä vinkkiä lajittelusta. Nyt yritetään oppia. Että tulee makkarasiivupakkaukset ja muut asiallisesti hoidetuksi. Ja sitten ne valkoiset purkit, korkit ja muut.
Elettiinköhän silloin jotakin 1950-luvun alkua, kun ensi kerran kuuli puhuttavan muovista. No tuo sana on keksitty joskus myöhemmin, plastiikkia se silloin oli. Taisi olla plastiikkipussit ensimmäiset jutut, jotka opittiin tuntemaan. Olikos nuoruudessamme sitten myös sadetakkeja? Jokohan siinä vaiheessa alettiin käyttää muovi-nimeä. Mitenkäs muinoin maito haettiin kaupasta, oliko se siellä tonkassa ja oliko ostajalla oma metallinen maitokannu? Mitähän vuosikymmentä elettiin, kun kaupasta ostettiin maitoa muovipussukoissa, ja missä vaiheessa siirryttiin näihin nykyisiin pahvipurkkeihin?
Menee vanhalla asiat sekaisin, kun kaikki muuttuu kaiken aikaa. Ollaan ehditty kokea jätealallakin jo yhtä ja toista. Taisi tulla jossakin vaiheessa käydyksi Jätenomi-kurssikin, ehkä joskus 1990-luvulla. Joku kertoi, että sellaisia kursseja olisi vieläkin.
Maalaistalolapsuudesta ja -nuoruudestakin muistaa, miten elettiin vähäjätteisesti. Siis niin omavaraisesti, ettei kaupasta kannettu muovipussissa muovipakattuja ruokia. Mitä nyt kahvi ja sokeri ostettiin. Sokeri taisi olla paperipussissa ja kahvi sellaisessa pahvisemmassa. No jaa, joskus me lapset ostettiin karkkipussi. Hellan sytykkeeksi kelpasivat. Sanomalehdille löytyi puusee-käyttöä, ei tarvittu paperinkeräysautoja. Ruoka saatiin omasta pellosta. Sato korjattiin, puimakone lauloi, myllyyn mentiin, taisivat olla pellavakankaisia ne jyvä- ja jauhosäkit. Hellassa paloivat puut. Peltoonko ne tuhkat? Ruoanjätteet tarjoiltiin kotieläimille.
Kuinkahan tuo jäteongelma oli pullojen kohdalla silloin muinoin? Olisiko Alko ottanut niitä takaisin alusta alkaen? Silloisissa ruokakaupoissa ei maar pullopalautusmahdollisuutta ollut. Muuta lasitavaraa ei isommin jäänyt yli tarpeen. Vaatejätteille oli käyttöä matonkuteiksi.
Onneksi nyt on luontoystävällistä tuo kirpputoriasiointi. Telkkarissa esiteltiin hiljattain, miten huippumuotia oli tehty uusiokankaista. Kerskakulutus katsotaan kohta moukkamaiseksi. Kierrätys on ajan sävel. Muistaakohan mummo nyt ihan täsmälleen oikein, mutta jokseenkin näin luki jäteauton kyljessä iskulause: ”Kierrätys on tärkeää, niin kuin äidille oon mää”.
Mymmeli
