Kasvimaa on ihmemaa. Kun sinne sukeltaa, voi olla varma, että aikaa kuluu ja aika unohtuu. Kasvimaa on tietysti vähän eri asia kuin puutarha. Tavallisesti kasvimaa onkin puutarhan erillinen osa. Se on se paikka, joka vaatii puuhastelua, konttaamista, miettimistä ja ihmettelyä. Usein paljon pettymyksiä, mutta myös riemua ja hymyilyä ja tietysti tyytyväisyyttä, kun onnistuu.
Ennen kun kaupungitkin olivat rakenteeltaan paljon väljempiä ja maaseutumaisia, puutarhaviljely oli hyvin tavallista. Lähes kaikilla oli oma ”keittiöpuutarha” tai toiselta nimeltään ”hyötypuutarha”. Ihmisten viljelytaidot olivat hyvää luokkaa. Keittiöpuutarhasta saatiin paljon ja edullista ruokaa ja osin myös lääkkeitä, jos hallittiin lääkekasvien kasvatus.
Vuodet opettivat saamaan parempia satoja, ja ahkera puutarhuri perehtyi eri kasvien vaatimuksiin. Keskiajan luostarit kokeilivat ja säilyttivät tietonsa, opettivat etenkin lääkekasvien käyttöä.
Puutarhassa ja kasvimaalla on kuitenkin omat vaikeutensa. On tarkkailtava, mikä toimii parhaiten. Vahdittava ”tuholaisia” ja rikkaruohoja. Haraamista ja kitkemistä riittää joka päivälle. Kastelusta on huolehdittava. Kirvat ja erilaiset toukat ovat vaanimassa ja valmiina hyökkäämään herkkujen kimppuun. Vuosisatojen aikana on kuitenkin kertynyt kokemusta ja tietoa ötököiden luonnonmukaisesta torjunnasta.
Kävin 1970-luvun alussa puutarhavaltaisen maatalouskoulun Lahden Kujalassa. Silloin ei vielä paljon puhuttu luonnonmukaisesta viljelystä. Tärkeimpiä tuntuivat olevan torjunta-aineet ja keinolannoitteet. Apulannasta ei saanut puhua, apulanta oli väkilannoite. Hienompihan se tietysti niin on.
Monenlaisia eloperäisiä lannoitteita
Mutta nyt me turvaudumme kompostointiin ja eloperäisiin lannoitteisiin. Ja myös muut myrkyt jätetään pois käytöstä.
Kaikille on varmasti jo tullut tutuksi nokkosveden käyttö kirvoja vastaan. Nokkosvesi tehoaa varsin hyvin, jos kirvoja ei ole runsaasti. Nokkosvedestä on monta muunnelmaa aina käyttäjän mukaan. Tavallisin ohje on kerätä 1–2 kiloa tuoreita nokkosia ja liottaa niitä lämpimässä tai kylmässä vedessä noin vuorokausi. Tämän seoksen voi sitten laimentaa 10 litraan vettä.
Jos seoksen antaa liota vaikka viikon, se soveltuu laimennettuna lannoitteeksi. Levittämisen voi tehdä kastelukannulla. Jo viikon seisonut nokkoskäyte tosin haisee aika pahalle, mutta kiihottaa kasvien elämää ja sisältää paljon hivenaineita. Nokkosta kannattaa siis kokeilla kirvojen ja toukkien häätämiseen sekä lannoitteeksi, kasvuvoiman herättämiseen.
Samantapaisia vesisekoituksia voi tehdä muun muassa saniaisesta ja peltokortteesta. Sananjalasta tehty seos sopii kirvojen häätöön. Pietaryrttivedellä torjutaan muun muassa kirvoja, ”vattumatoja” ja muurahaisia. Noin 1–2 kiloa tuoreita pietaryrttejä liotetaan vedessä 2–3 vuorokautta, ja siivilöity neste ruiskutetaan kasveille laimentamattomana.
Kasveja kerätessä on tietysti hyvä ottaa huomioon kunkin lajin elinympäristö, jotta kasvupaikkoja ei riivitä pahaan kuntoon.
Joku voi innostua myös valkosipulivedestä. 50–60 valkosipulin kynttä murskataan ja sekoitetaan kiehuvaan veteen. Vuorokauden kuluttua seos siivilöidään ja ruiskutetaan punkkien ja vattukärsäköiden häätämiseksi. Sitä voi käyttää myös mansikalle kukintavaiheen aikana.
Etanoiden ja muiden pikkuötököiden häätämiseen voi valmistaa raparperikeitettä. Puoli kiloa raparperinlehtiä keitetään viidessä litrassa vettä. Sitten jäähdytetään ja siivilöidään ja ruiskutetaan laimentamattomana etanoiden niskaan.
Tomaatinlehtiuute toimii kuulemma kaaliperhosten toukkien torjuntaan. Lehdet murskataan ja pari kourallista sekoitetaan 2–3 litraan vettä. Seoksen annetaan seisoa pari tuntia, siivilöidään ja ruiskutetaan laimentamattomana.
Kaikenlaisia mahdollisuuksia on siis olemassa, kunhan jaksaa kokeilla eikä heti herpaannu ja heitä kastelukannua jorpakkoon.
Entä sitten mäntysuopa? Aikoinaan sitä kehotettiin ruiskimaan jokaiselle kasville, mutta nyt sen käyttöä toppuutellaan. Mäntysuovasta jää ehkä jotain hajua, makua ja ehkä muutakin. Vuoden 2010 alusta mäntysuovan käyttö tuholaisten torjuntaan on ollut kiellettyä. Ennen se oli yleisesti käytetty torjunta-aine, mutta nyt Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) on toista mieltä.
