Jokamiehen oikeudet antavat luvan kerätä luonnosta monenlaista syötävää. Tuttu ja ravintoarvoltaan mahtava on nokkonen. Sen paras keruuaika on nyt. Nuoret versot, lehdet, varrenpäät on hyvä huuhdella, toki keruupaikka tulisi jo valitakin oikein. Nokkonen kerää ravinteita itseensä, siksikin navetantakuset ja lannoitetut paikat, samoin maantienvarret ja muut sellaiset eivät ole sopivia keräyspaikkoja.
Nokkonen kiehautetaan, toiset käyttävät kiehautusvedenkin, mutta nokkonen on helpompi hienontaa työlaudalla hakaten, kun veden heittää pois. Toki voihan sen hienontaa myös sauvasekoittimella. Pakastus sopivan kokoisina annoksina, helpottaa jatkokäyttöä.
Nokkosen voi myös kuivattaa ja käyttää ruokiin hienonnettuna viherjauheena. Nokkonen korvaa täysin pinaatin. kun sen vain alkukesästä kerää ja säilöö. Myös nokkosen siemenet sekoitettuna esimerkiksi hunajaan, on hyvin käyttökelpoinen ravinnelisä.
Koivunlehdet ovat jo lähes täysikokoisia, mutta niitä voi hyvin kerätä ja kuivata teeainekseksi. Jokamiehenoikeuksiin ei kuulu oksien taittelu, joten maanomistajan lupa pitää olla, jos kerätessä haluaa taitella varpuja ja oksia. Koivun mahla ei enää juokse, ensi keväänä sitä taas luvalla saa kerättyä kesäjuomaksi.
Poimulehti ja pihlaja ovat hyviä yrttiteeaineksia, samoin siankärsämö. Rentunruusuksi kutsuttu maitohorsma on monikäyttöinen. Lehdet riivittyinä -mahdollisesti hiostettuina- ovat perus yrttiteeainesta. Riivityt varret käyvät hyvin parsaa korvaamassa, kiehautettuina. Näitä kaikkia kannatta kerätä myös vaikka sekaisin, silputa, kuivata ja murentaa tai pakastaa. Sitten käyttö kuin muidenkin pakasteiden, jäisenä suoraan ruokaan, vaikka lettuihin tai makaronilaatikkoon, tai suoraan niistä voi tehdä kasviskeittoja.
Monen puutarhurin harmina kasvaa voikukka. Sekin kelpaa moneen, lehdet salaattiainesta, pienen nuput kiehautettuna ovat kuin kapriksia, ja kukista voi valmistaa vaikka simaa, ja monet tekevät voikukkaviiniäkin.
Toinen harmillinen kasvi puutarhassa on vuohenputki. Sen juurakko on syvällä, mutta sekin on oiva salaatti- ja vihersilppuaines – ja runsaslukuinen. Eipä tarvitse puutarhurin kysellä lupia, kun sitä yleensä omasta takaa on kyllä. Nuoret, vasta puhkeamassa olevat lehdet ovat maukkaimmat, mutta ”satoa” siitä saa vaikka koko kesän, kun ahkerasti kerää kaikki pienet lehdet talteen.
Näihin ja muihinkin villiyrtteihin voi tutustua Salmentaan Järvipäivillä, heinäkuun alussa Salmentaan Laivarannassa. Siellä on esillä yrttien keräämisestä pieni näyttely ja reseptejä, miten voi villiyrttejä hyödyntää kodin ruokahuollossa.
Myös Taisto Kuortti ja puukot Järvipäivillä
Järvipäivillä heinäkuun 1. päivänä on mukana myös Taisto Kuortti, joka tuo otoksen perinnepuukoistaan näytteille tapahtumaan. Taiston laajoilla nettisivuilla on nimiä perinteisille paikkakunnan puukoille, kuten Karjalan, Rautalammin, Nivalan, Kalajokilaakson, Seitsemän veljeksen, Toijalan, Pälkäneen kloppipuukon, Pälkäneen Juhla-puukon sekä saamelainen Leuku sekä monia muita nimiä.
Suomalaiset ovat kautta aikojen kantaneet puukkoa vyöllään, oltiin sitten kalastamassa, metsästämässä, retkellä tai kuljeskeltiin muuten vain. Puukko vyöllä oli taskukelloakin tärkeämpi väline ja sitä käytettiin myös kaikissa arkisissa töissä. Puukot ovat olleet jo ”kloppipoikien” kiinnostuksen kohteita, Taisto Kuortti on nimennyt myös yhden valmistamansa puukon tuolle nimelle.
Taisto Kuortti – NTM näyttötutkintomestari- on varsinkin tällä alueella itseoikeutettu henkilö kertomaan suomalaisen puukon historiaa. Hänellä on opetusministeriön hyväksyntä vastaanottaa puukkoalan tutkintoja. Kursseja hän on pitänyt ympäri Suomen ja levittänyt suomalaisen puukon historiaa, myös julkaissut alan kirjallisuutta.
Puukolla todennäköisesti Medelplankin kaiversi aapisen puulaatat. Näin alkukesästä puukolla voi vaikka veistää pajupillin, kuoria katajanvarpuja vispilöiksi, veistää kiehisiä nuotioon, perata ahventirrejä ja puukolla moni voi joutua avaamaan jopa säilykepurkin.
