Ämmätsän Kartanon emäntä Eeva-Liisa Uusitalo syntyi 25.10.1928 Lopen Topenolla Sorrin perheen keskimmäiseksi lapseksi. Hän kuoli 27.5.2023 Kostiakodissa Pälkäneellä. Jo lapsuudessaan ja pikku-Lottana toimiessaan hän oppi äidiltään, Lopen pitäjän päämuonitus-Lotalta, toimeliaisuutta ja yhteisvastuuta, vieraanvaraisuutta ja isänmaallisia arvoja. Hämeenlinnan tyttölyseon jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa ja toimi samalla tiedekunnan opiskelijayhdistyksen eli Sampsan emäntänä. Eeva-Liisa lauloi myös Hämäläisosakunnan laulajissa.
Ämmätsän Kartanon emännäksi Eeva-Liisa tuli 1953 mentyään naimisiin Into Uusitalon kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta. Harjoittelutilan emäntänä Eeva-Liisa ohjasi seitsemänkymmentä kotitalousharjoittelijaa vuosina 1956–1985.
Eeva-Liisa toimi myös monissa järjestöissä vuosia, muun muassa Ämmätsän koulun johtokunnan puheenjohtajana, sekä Aitoon emäntäkoulun ja Anna Tapion koulun johtokunnissa. Hänet valittiin myös Pirkanmaan Maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtajaksi sekä Pirkanmaan Maatalouskeskuksen johtokuntaan. Myöhemmin hän osallistui kunnallispolitiikkaan Luopioisten kunnanvaltuutettuna ja nuorisolautakunnan puheenjohtajana. Hän sai paljon ääniä oltuaan Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 1975.
Eeva-Liisan rakkaudesta isänmaahan ja kotiseutuun sekä idearikkaudesta kertoo myös se, että hän järjesti ympäri Pirkanmaata kansallispukunäytöksiä. Ämmätsän kylätoimikunnan perustajana ja ensimmäisenä puheenjohtajana hän puolusti loppuun asti lähes satavuotiasta Ämmätsän koulua. Hän huomioi tasapuolisesti kylän lapset ja vanhemmat ja innosti kaikki toimimaan.
Talonpoikaiskulttuurin vaaliminen, kiinnostus paikallishistoriaan ja puhdas suomalainen ruoka olivat Eeva-Liisalle tärkeitä asioita. Näistä saivat lukuisat retkikunnat kuulla niin sanottujen Kukkian kierroksen pitoruokailujen yhteydessä 1980-luvulla. Eeva-Liisan ideasta lähtenyt, 12 vuotta toiminut Kukkian kierros sai toisen palkinnon valtakunnallisessa ”Suomi on Ruokamaa” -kilpailussa. Pitäjän parhaimmat pitokokit ja emäntä itse loihtivat hämäläiseen herkkupöytään pelkästään kotimaisista ruoka-aineista valmistettuja kymmeniä ruokalajeja. Vuonna 1993 Eeva-Liisa sai tunnustuspalkinnon suomalaisen ruokakulttuurin edistäjänä.
Kartanon pihassa oleva kotimuseo esineistöineen on niin ikään jäänyt monen matkailijan mieleen. Eeva-Liisan sydämellinen vieraanvaraisuus ja hauska tapa kertoa suvun historiasta ja kartanon entisajan elämästä sai monen matkailijan osallistumaan Kukkian kierrokselle useita kertoja. Myös kartanon päärakennus, ”museokoti”, on täynnä edellisistä sukupolvista kertovia muistoja. Puutarhassa Eeva-Liisa kokeili jo lähes 60 vuotta sitten ainakin maissin, mesimarjan ja pensasmustikan viljelyä.
Ämmätsän Kartanossa järjestettiin Eeva-Liisan emännöidessä monenlaisia juhlia ja tilaisuuksia: hämäläisten pitojen lisäksi kotikonsertteja, syntymäpäiviä, sukujuhlia ynnä muita. Naapuri muistelee, että aina, kun Ämmätsässä oli pidot, naapurit söivät niiden jälkeen monta päivää pitopöydän herkkuja, joiden lähettäjänä oli tämä vieraanvarainen puuhanainen – aina ystävällinen ja ehtoisa emäntä.
Annu Vihtonen, tytär
