Uuden sorsastuskauden alkaessa on syytä tarkastaa asetuksissa tapahtuneet muutokset vaikka Suomen riistakeskuksen sivuilta riista.fi. Suurimmat muutokset ovat hämärämetsästyksen rajoitukset, nokikanan metsästyskielto ja tukkakoskelon metsästyksen salliminen.
Heti alkuun on sanottava, että kun puhutaan hämärämetsästyksestä, ei tarkoiteta ”salametsästystä” tai muuta sellaista, vaan illan hämärässä ja pimeydessä tapahtuvaa tähtäilyä. Aikoinaan metsästys on ollut perinteinen elinkeino ja välttämättömyys, jotta säilytään hengissä. Nyt metsästys on paljolti viihteellistä. Haetaan elämyksiä ja erilaisuutta arkipäivien vastineeksi. Toisaalta metsästys on myös kannanhoidollista, kuten on kysymys hirvien ja peurojen metsästyksessä.
Sorsastuskausi alkaa perinteisesti elokuun 20. päivänä. Meillä metsästyskortin voi saada kuka tahansa metsästystutkinnon suorittanut. Ikärajaa metsästäjälle ei ole, mikä onkin viime aikoina herättänyt keskustelua. On pohdittu, osaavatko nuoret tarpeeksi vakavasti asennoitua tappavan aseen käyttöön. Tosin alle 15-vuotias metsästyskortin haltija ei saa itse ostaa asetta ja panoksia eikä mennä yksin metsälle.
Metsästyskortin lunastaa meillä vuosittain noin 300 000 henkilöä, siis varsin suuri joukko. Vaikka metsästys on kauan kuulunut ihmisen tapaan ”hyödyntää” luontoa, nykyisin yhä useampi suhtautuu metsästykseen varauksellisesti ja monet kielteisesti. Metsästys on monessa mielessä ongelmallista.
Yhä enemmän ymmärretään, että eläimet ovat yksilöitä, jotka tuntevat ja tiedostavat hätää uhkatilanteessa. Joskus metsästystä perustellaan sillä, että eläin on saanut elää vapaana ja ”onnellisena”. Miksi sen elämä sitten täytyy keskeyttää laukauksella? Siitäkö syntyy se metsästyksen ihanuus ja tunne, että on osa luontoa?
Sorsastuksen yleisimmät saaliit ovat sinisorsa, tavi ja telkkä. Pelkästään sinisorsia ammutaan vuodessa noin 200 000 yksilöä. Metsästyslajeina on lukuisa määrä muita sorsia, joiden erottaminen ampumahetkellä tuottaa takuulla vaikeuksia. Mukana on edelleen useita vähälukuisia ja uhanalaisia lajeja, joita silti saa metsästää. Onneksi edes punasotka on nykyisin kokonaan rauhoitettu, mutta se ei takaa, etteikö niitäkin ammuttaisi.
Tilastot eivät kerro metsästyksen monista varjopuolista. Laillisen metsästyksen ohella vuosittain ammutaan lukuisia rauhoitettuja lintuja kuten kurkia, haikaroita, suohaukkoja, pöllöjä ja kaikkea muuta, joka vähänkin liikahtaa.
Hämärämetsästyksestä ollaan ehkä hiljalleen pääsemässä eroon. Asetuksen mukaan metsästys täytyy lopettaa tunti auringonlaskun jälkeen ja sen saa aloittaa tuntia ennen auringon nousua. Pimeällä ampuminen on tähän asti ollut tavallista ainakin paukuista päätellen. Ja vaatiihan se melkoista määritystaitoa, kun hämärissä tähdätään lentävään siluettiin.
Vesilintukannat ovat voimallisesti taantuneet, ja monien lajien pyyntiä tulisi entisestään rajoittaa. Sinisorsan kannat ovat vielä jotenkin kestäneet verotuksen, mutta nyt muiden lajien vähentyessä on pelättävissä, että metsästyspaine kohdistuu yhä ankarammin sinisorsaan.
Lue myös:
