Viime aikoina on joutunut muutaman kerran hieraisemaan silmiään, kun kokonainen pelto on välkehtinyt sinisenä. Mitä kummaa tapahtuu, olemmeko saaneet uuden viljelykasvin? Tätä on minulta kyselty viime viikkojen aikana useammankin kerran. Tällaisia sinikukkaisia peltoja olen tänä kesänä huomannut ainakin Pälkäneen rauniokirkon kohdalla ja Rautajärvellä kartanon vieressä.
Sininen pelto rauniokirkon vieressä.
Kyseessä ei suinkaan ole pellava, niin kuin joku ehdotti. Pellavan kukka on sininen, mutta nykyään se on meillä kovin vähän viljelty kasvi. Lisäksi pellavan kukka on aivan erilainen kuin tämän kysytyn kasvin. Kasvi on aitohunajakukka ja tiettävästi se ei ole mikään uusi viljelykasvi. Hunajakukka on noin puolimetrinen lemmikkikasveihin kuuluva ruohovartinen kasvi. Sen kukat ovat pääväriltään violetin sinisiä, mutta niissä voi olla sävyinä myös keltaista ja valkoista. Kasvisuku on Pohjois- ja Etelä-Amerikasta kotoisin, ja sukuun kuuluvia lajeja löytyy parisataa. Meillä viljellään pääasiassa vain aitohunajakukkaa. Kukka on siis tuontitavaraa, jonka siemeniä saa ostaa siemenkaupoista.
Hunajakukka on lemmikkikasvi.
Muistan ensi kerran nähneeni kukan joskus 1980-luvulla puutarhassa. Vähän ajan kuluttua sitä alkoi olla jo pelloillakin. Alkujaan hunajakukkaa käytettiin puutarhassa leikkokukkana. Siitä saakin näyttävän näköisiä kukkakimppuja. Kasvi on myös mesipistiäisten suosiossa. Niinpä sitä alettiin kylvää tarhamehiläisten ravintokasviksi tarhojen läheisyyteen. Nimensä mukaisesti se antaa hyvän hunajasadon. Tilastot kertovat, että hehtaarin kukkapellosta voi saada 500 kilogrammaa hunajaa. Myös luonnonvaraiset mehiläiset ja kimalaiset saavat pellolta osansa. Nykyään näille peltoaukeille kukkaa on kylvetty paitsi meidän ohikulkijoiden iloksi niin myös rikkakasvien torjuntaan sekä maanpeitto- tai maisemakasviksi.
Veriapila kuvattuna Italiassa.
Jos pysähtyy katselemaan tarkemmin tällaista peltoa, voi löytää muitakin meille outoja, eksoottisia ulkomaankasveja, kuten veri- ja persianapilaa tai keltaisia päivänkakkaroita, myös monet unikot viihtyvät hunajakukan seurassa. Pellossa voi kasvaa myös auringonkukkia, mailasia, mesiköitä tai virnoja. Pitkään kukkivana kasvina pellosta näin muodostuu hyvinkin värikäs ja kaunis kokonaisuus. Näistä kasveista monet ovat yksivuotisia, eikä niillä tiedetä olevan suurta taipumusta talvehtia siemenenä. Näin ollen niistä ei pitäisi muodostua mitään uutta vieraslajia, joka pian valloittaa kaikki paikat lupiinin tai jättipalsamin tapaan. Hunajakukkaa voi siis kokeilla vaikka omassa puutarhassaan koristeena ja kimalaisten herkkuna. Ilmaston lämpeneminen saattaa jatkossa kuitenkin muuttaa kasvien elintapoja, ja ne alkavatkin talvehtia tuottaen uusia kasvustoja seuraavina vuosina. Kukapa sen tietäisi? Ennustaminen on vaikeaa.
Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.
Viimeisimmät kommentit