Suomen sienisadoksi arvellaan noin 2000 miljoonaa kiloa vuodessa. Siitä ruokasienien osuus on noin 300 miljoonaa kiloa, mutta siitä kerätään talteen vain 1–2 prosenttia. Syötäviä sienilajeja meillä on reilut 100 kappaletta. Siitä luulisi löytyvän jokaiselle omansa. Sienituntemus meillä on kuitenkin edelleen vähän heikohko, ja monen tuntemus rajoittuu muutamaan tattiin, suppilovahveroon ja kantarelliin.
Mutta sekin on hyvä juttu. Poimitaan vain niitä, mitä tunnetaan, ja jätetään arvailut väliin.
Sienisadosta näyttäisi tulevan kohtalainen ja paikoin oikein hyvä. Kuivuus on välillä vaivannut, mutta sateita on luvassa ja sienikausi jatkuu vielä pitkään. Usein suppilovahveroita voi kerätä lumen tuloon asti.
Kantarelli on edelleen monen mielestä halutuin sieni. Sen löytää usein valoisista sekametsistä. Kantarelli kasvaa yllättävän usein vuodesta toiseen samoilla paikoilla. Kerran hyvän paikan löydettyään kannattaa paikka tarkastaa myös seuraavana vuotena. Kaiken lisäksi kantarellit ovat yleensä täysin puhtaita, madot ja etanat niitä harvemmin pilaavat. Voisiko se johtua siitä, että kantarellin malto on vähän sitkeämpi kuin vaikka tattien? Sieniä syövät ”madot” ovat useimmiten erilaisten sienisääskien ja sienikärpästen toukkia. Usein nämä sääsket ja kärpäset ovat erikoistuneet vain joihinkin sieniin ja valitsevat tarkoin paikan, johon munivat. Meidän onneksemme kantarellit ovat usein vapaita näistä ötököistä.
Joskus kuulee juttuja entisaikojen sienimääristä, kun kantarellia kerättiin saavikaupalla. Kantarelli on mahdollisesti vähän taantunut. Syyksi on esitetty happamia sateita ja sopivien metsiköiden vähentymistä. Kantarelli viihtyy hakamaisissa koivuvaltaisissa metsiköissä. Usein se ilmestyy metsäteiden ja polkujen laidoille.
Sienestys kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Sienet ovat halpaa ravintoa, ja pienen opettelun jälkeen niistä saa hyvää ja monipuolista ruokaa. Niiden ravitsemuksellinen arvo on osoitettu tutkimuksilla. Sienten proteiini on hyvälaatuista ja niistä saa arvokkaita vitamiineja ja tärkeitä kivennäisaineita. Rasvaa sienissä on hyvin vähän.
Sienillä on kuitenkin taipumus kerätä itseensä raskasmetalleja, joten niitä ei pidä kerätä vilkkaiden maanteiden tai tehdasalueiden läheisyydestä.
Sienet kerätään metsässä mieluiten kuivaan koppaa, muovipussi ei ole hyvä ratkaisu. Helpommalla pääsee, kun puhdistaa sienet jo metsässä. Sienet alkavat pilaantua nopeasti, joten saalis on käsiteltävä saman päivän aikana.
Sienimetsällä voi samalla kuunnella syksyn ääniä, pohtia tai olla pohtimatta, hetken istua mättäällä ja taas pohtia.
