Miten nuorten häiriökäyttäytyminen näkyy yläkouluissa, entä näkyykö kouluissa jengiytymisen merkkejä? – kahden Kangasalan yläkoulun rehtorit kertovat

Miten nuoret käyttäytyvät koulupäivän aikana? Onko häiriökäyttäytyminen lisääntynyt? Kysyimme aiheesta Pikkolan koulun rehtori Marko Salmiselta ja Pitkäjärven koulun rehtori Tommi Roiniselta.

Miltä lasten ja nuorten häiriökäyttäytyminen näyttää tällä hetkellä koulun silmin?

Marko Salminen: ”Lukuvuoden alku on lähes poikkeuksetta hieman levoton, koska nuoret kokoontuvat taas samaan paikkaan, ja vapaa-ajalta päällä olevia asioita selvitellään sitten kouluaikana. Varsinaisesti häiriökäyttäytyminen kouluaikana ei ole lisääntynyt opetushenkilökunnan silmin nähtynä, mutta se on muuttanut jonkin verran muotoaan nuorten väliseksi uhkailuksi, toisen fyysisestä koskemattomuudesta piittaamattomaksi ja erilaisten velkojen perinnästä johtuviksi ongelmiksi. Myös aikuisen ja auktoriteettien kunnioitus on hieman vähentynyt, mutta kuten muutkin ongelmat, tämäkin koskee vain pientä osaa nuorista. Suurin osa oppilaistamme on hyvin käyttäytyviä ja oman vastuunsa tuntevia nuoria.”

Tommi Roininen: ” Häiriökäyttäytymisen muodot ovat usein jokseenkin lukuvuosikohtaisia ja ne ovat riippuvaisia ryhmien ja sitä kautta koko oppilaskunnan dynamiikasta, trendeistä ja muusta ajankohtaisesta ilmapiiristä. Isossa kuvassa arvioisin, että häiriökäyttäytymisen määrä on pysynyt jokseenkin samana kuin ennenkin, mutta sen muodot ovat muuttuneet ja sitä kautta vaikuttavuus ehkä lisääntynyt. Kun puhutaan lasten ja nuorten häiriökäyttäytymisestä, on tärkeää painottaa, että useimmiten kyse on vain murto-osasta isoa massaa ja pidän epäreiluna niputtaa koko nuoriso – esimerkiksi kaikki yläkoululaiset – yhden epäkohdan ympärille. Suurin osa nuorisostamme on erinomaisesti käyttäytyviä, kohteliaita, muut huomioivia ja esimerkillisiä yksilöitä.

Jo alakouluikäisillä lapsilla on nykyisin koulussa mukanaan älypuhelimet, joissa on rajaton ja nopea mobiilidataliittymä sekä pääsy moniin sosiaalisen median palveluihin. Sosiaalisen median kautta nuorisolla on mahdollisuus tavoittaa toisiaan, julkaista käytännössä mitä tahansa materiaalia parissa sekunnissa sekä saada haltuunsa alaikäisille kuulumattomia tai jopa laittomia aineita ja esineitä. Kouluaikana aina silloin tällöin törmätään esimerkiksi sähkötupakointiin, minkä perusteella saamme toisinaan tietoomme hankintakanavia ja nämä tiedot ilmoitamme eteenpäin poliisille.”

Kangasala haki Opetus- ja kulttuuriministeriöltä avustusta nuorten jengiytymisen ja rikollisuuden ehkäisemiseksi, ja kouluilla työskentelee nyt yhteinen turvallisuusasiantuntija hankkeen tiimoilta. Onko jengiytymistä nähtävissä tällä hetkellä omassa koulussasi?

Marko Salminen: ”Pikkolan koulu on kaupungin suurin perusopetuksen koulu, jossa saman oppilaaksiottoalueen yläkouluikäiset opiskelevat. Kouluaikana näemme lähinnä välituntisin kaveriporukoita, jotka kokoontuvat viettämään aikaa keskenään eli mitään jengiytymiseen liittyvää ei koulupäivän aikana yleensä ole näkyvissä. Kaupungin tasolla olemme kuulleet nuorten vapaa-ajan osalta tietynlaisia huolestuttavia merkkejä, ja näistä olemme yhteydessä huoltajiin aina kun jotain saamme omaan tietoomme.”

Tommi Roininen: ”Viime aikoina mediassa on ollut esillä nuorten jengiytymisen muodot ja siihen liittyvät huolestuttavat ilmiöt, kuten pahoinpitelyt, kiristäminen, nöyryyttävät teot sekä esimerkiksi velkojen perintä. Pitkäjärven koulussa syksy on alkanut rauhallisesti, eikä kouluaikana ole toistaiseksi ollut havaittavissa normaalista arjesta poikkeavaa toimintaa. Tiedossamme kuitenkin on, että vapaa-ajalla nuorten keskuudessa on viime aikoina ollut levottomampaa ja hieman huolestuttavia merkkejä on ilmassa. Monet huoltajat ovat kouluun yhteydessä ja tuovat tietoomme vapaa-ajan tapahtumia, joilla voisi olla vaikutusta myös koulupäivän kulkuun yksittäisten oppilaiden kohdalla. Vaikka koulun toimivalta ei yletykään vapaa-ajan tapahtumiin, pidän avointa keskusteluyhteyttä tärkeänä kodin ja koulun välisenä yhteistyömuotona, jotta pysymme koululla kartalla asioista, joilla saattaa olla vaikutusta koulupäivän kulkuun.”

 

Miten nuorison häiriökäyttäytymiseen pyritään puuttumaan ja miten sitä pyritään ennaltaehkäisemään?

Marko Salminen: ”Lähtökohtana on olla niin sanotusti kartalla, mitä nuorten parissa on meneillään. Meidän päätehtävämme on opetus, mutta toki työhömme kuuluu luontevana osana myös kasvatuskumppanuus nuorten vanhempien kanssa. Henkilökunnallamme on vuosikausien kokemus nuorten kanssa työskentelystä ja heidän tuntosarvensa ovat pystyssä arjessamme. Oppilaiden kohtaaminen, hyvän opiskeluilmapiirin luominen ja oppilaiden kuuntelu luo pohjaa hyvälle kouluarjelle. Perusopetuslaissa on määritelty käytettävissä olevat puuttumis- ja rangaistuskeinot, mikäli normaalit arjen puuttumiskeinot, kuten oppilaan kanssa keskustelu ja niin sanottu järjen puhuminen, eivät tuo muutosta epätoivottuun käyttäytymiseen.”

Tommi Roininen: ”Aina, kun saamme tietoomme tai havaitsemme kiusaamista tai muuta epäasiallista toimintaa, puutumme siihen prosessiemme mukaisesti. Koulun henkilökuntaan kuuluvat muun muassa kouluvalmentaja, kasvatusohjaaja, kuraattori ja opettajista rakentuvat kiusaamiseen puuttumisen sekä kasvatuskeskustelutiimit, jotka kaikki tekevät sekä ennalta estävää työtä, selvittelyä, käsittelyitä ja jatko-ohjauksia riippuen tapahtumien aiheista, vakavuuksista ja laajuuksista. Mikäli teot alkavat täyttää rikoksen tunnusmerkistöä, ilmoitamme asiasta poliisille, joka selvittää, onko rikosta tapahtunut, ja jatkaa asian käsittelyä omien prosessiensa mukaisesti.

Itse ajattelen, että koulu on tänäkin päivänä kaikille kouluyhteisön jäsenille turvallinen paikka, jossa lapsia ja nuoria autetaan kasvamaan vastuulliseksi osaksi yhteiskuntaa, saamaan onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia turvallisessa ympäristössä sekä oppimaan omien mielipiteiden muodostamista ja ilmaisua. Tärkein asia, mitä kuka tahansa nuoren elämässä oleva aikuinen voi tehdä, on olla kiinnostunut nuoren voinnista, asioista, kiinnostuksen kohteista ja mielipiteistä.”