Kostianvirran yhtenäiskoulun 4B-luokka oli hädin tuskin ehtinyt takaisin koululle kalastusretkeltään, kun luokassa jo pohdittiin, milloin voitaisiin taas mennä kalaan. Koululaiset pääsivät onkimaan Pakanrantaan opettajansa Kati Äijälän johdolla viime viikon keskiviikkona.
– Oppilaat tykkäsivät päivästä ja kertoivat, että oli mukava olla ulkona. Joku kertoi onkineensa ensi kertaa, toinen taas oppineensa laittamaan madon koukkuun tai irrottamaan kalaan. Joku rohkaistui pitämään kalaa kädessään, vaikkei aiemmin ole uskaltanutkaan. Edes pieni sade ei haitannut, vaan sen ennemminkin koettiin parantaneen kalaonnea, Äijälä summasi retken antia yhteen.
Moni 4B-luokkalainen oli kalastanut kesälomallaan, ja kalastus on myös useamman luokkalaisen harrastus. Luokka käsittelee ympäristötiedon ensimmäisessä jaksossa vesistöjä ja niiden elämää, joten kalaretkellä päästiin yhdistämään mukavalla tavalla teoriaa ja käytäntöä.
– Ehdotus kalaretkestä nostatti luokassa hurraahuutoja. Tätä toivottiin ja odotettiin. Olen perinteisesti tehnyt onkiretken nelosluokkieni kanssa syksyisin. Aiemmin olemme onkineet jokirannassa, mutta nyt olimme siis Pakanrannassa, Äijälä sanoo.
Madot syötteinä parempia kuin taikina
Keskiviikon retkellä ongittiin vain mato-ongilla. Oppilailla oli omia onkia mukanaan, ja jos omaa onkea ei ollut, sellaisen sai lainattua kaverilta. Matoja kaivettiin syöteiksi pihoista ja puutarhoista.
– Matopurkit olivat asianmukaisesti varustettuja: oli ilmareiät, multaa tai muuta maa-ainesta ja osassa ruohoa tai lehtiä. Taisipa mukana olla ostomatojakin. Taikinaakin kokeiltiin, mutta se ei tällä kertaa houkuttanut kaloja niin paljon kuin madot, Äijälä sanoo.
Saaliin määrä oli iloinen yllätys. Ahvenia nousi tasaiseen tahtiin, pari särkeä ja yksi innokkaasti nypyttänyt salakkakin tuli saaliiksi.
