Jotta voi ymmärtää nykyisyyttä, täytyy usein palata pitkälle menneisyyteen. Näin on myös hiljattain ratkenneessa kadonneen muistomerkin tapauksessa, joka toi sahalahtelaisen Simo Arran Pälkäneelle.
Palataan ihan aluksi 1500-luvulle ja Pälkäneelle Kuulialan kylään, jossa sijaitsevasta Mählän talosta löytyy merkintä jo vuoden 1540 maakirjasta. Tila tunnetaan myöhemmin Mählä-Kaurilan tilana. Sen omistaja oli 1600–1700-luvulle tultaessa vaihtunut usein, ja useimmat omistajista olivat sotaherroja. Mählän ja Kaurilan tiloista muodostui aikojen saatossa Kuulialan kartano.
Vuonna 1841 kyseisellä tilalla tanssittiin häitä, kun Sahalahden Iivarin talon nuorempi, 23-vuotias poika Benjam avioitui 17–vuotiaan Albertiina Anttilan kanssa. Nuori isäntä tarttui uudessa asuinpaikassaan riuskasti toimeen: aiemmin lahdenpohjukassa sijainnut talo siirrettiin erilleen, niemen kylkeen. Uuteen taloon rakennettiin myös kivinavetta, jollainen oli vielä noihin aikoihin melkoinen harvinaisuus hämäläisessä talonpoikaistalossa.
Pystyttipä uusi isäntä vielä tuulimyllynkin Kuulialan vainioille. Kyseinen, vuonna 1848 rakennettu mylly siirrettiin myöhemmin kylän keskustaan Onkkaalaan. Nykyisin museona toimiva mylly oli käytössä monien vuosikymmenten ajan ja palveli paikallisia maanviljelijöitä.
– Benjam Kuuliala oli isoisäni isä. Hänen poikansa – nimeltään niin ikään Benjam – oli aktiivinen palokuntalainen ja mukana perustamassa Onkkaalan-Kuulialan VPK:ta. Nuorempi Benjam, joka 1870-luvun alkupuolella muutti sukunimensä Nurmiseksi, halusi lahjoittaa isänsä rakennuttaman myllyn VPK:lle, sahalahtelainen Simo Arra lisää.
Muistomerkin paikka paljastuu
Vuosien varrella Simo Arra on miettinyt usein, mistä hänen isoisänsä isän muistomerkki voisi löytyä. Kangasalan kaupunginvaltuuston jäsenen mielessä on käynyt monet kerrat, voisiko hautakivi löytyä joko Pälkäneen vanhalta tai uudelta hautausmaalta. Kiveä ei vain ole löytynyt.
Läpimurto tuli viime kesäkuussa, kun Kangasalan, Pälkäneen ja Kuhmoisten kunnanhallitukset kokoustivat Rönnvikissä. Arra sattui istumaan pälkäneläisen Jyri Kankilan viereen, jolloin puhe ohjautui Arran pälkäneläisiin sukujuuriin ja Mählä-Kaurilan tilaan.
– Jyri Kankila kertoi muistikuvastaan, että vanhalla hautausmaalla on jalustaltaan pudonnut ja kaatunut kivi, jonka maata vasten olevalla puolella voisi olla Benjamin nimi. Kiinnostuin asiasta todella paljon, koska kauan kaipaamani kivi oli ehkä viimein löytynyt.
Elokuun puolivälissä Matti Norokorpi pääsi traktorillaan nostamaan noin 20 vuotta maassa maanneen kiven takaisin jalustalleen. Kiven kaiverrus ”Penjamin Josepinpoika Kuuliala” paljasti Kankilan epäilykset oikeiksi.
– Pitkä epätietoisuus oli päättynyt ja olin löytänyt kauan kaipaamani isoisäni isän muistomerkin.
Muistelumatka ja sukunimen 150-vuotisjuhla
Syyskuun 20. päivä Simo Arra saapui yhdessä Olavi Arran, Rita Kainu-Arran ja Kari Arran kanssa Pälkäneen vanhalle hautausmaalle suvun esi-isän muistomerkkiä katsomaan. Tarkoitus oli käydä myös uudella hautausmaalla ja Onkkaalan tuulimyllyllä sekä Kangasalan ja Sahalahden hautausmailla.
– Muistelimme samalla myös sukunimemme 150–vuotista historiaa, sillä vuonna 1873 Benjamin vanhin poika Jooseppi muutti Mählä-Kaurilan talosta – joka sittemmin tunnettiin Kuulialana – perheineen Sahalahdelle ostettuaan sieltä Arran talon. Samalla hän otti talon nimen sukunimekseen, Simo Arra kertoo.
Benjam Kuulialan muistomerkki seisoo nyt komeasti melko keskellä vanhaa hautausmaata. Ympärillä näkyy kuitenkin monia muita kaatuneita muistokiviä.
– Voisikohan seurakunta nostaa kiviä pystyyn enemmänkin? Niitä näyttää olevan nurin aika paljon, Simo Arra mietti käyntinsä yhteydessä.
