”Hanki elämä!” – Miten hyvä elämä, tai elämä ylipäätään, hankitaan?

Kaija Huhtanen.

Vuosia sitten tällaisen tokaisun saattoi kuulla lapseltaan, joka oli täynnä teiniuhoa ja turhautumista ääliövanhempien uteluihin. ”Missä seurassa liikut? Milloin tulit kotiin lauantai-iltana? Ethän vain ole kokeillut huumeita?” Samaisen parahduksen voi myös päästää kerrostaloasuja, jota raivostutti verhojen takana kyyläävä naapuri. Utelias toisten menemisten ja tulemisten, vieraiden ja ystävien tarkkailu muistutti vakoilua. Tästä yleensä seurasi juoruamista, jopa panettelua – pääsääntöisesti vääriä johtopäätöksiä. ”Hanki oma elämä, älä tunkeudu minun reviirilleni!”

Mitä on ”oma elämä”? Wikipedian määritelmä elämästä on biologinen: ”Elämä on syntymän ja kuoleman rajaama eliön biologinen tila, johon liittyy sellaisia piirteitä kuin itsenäisyys, aineenvaihdunta, moduulirakenne, kasvu, mukautuvuus ja lisääntyminen.” No, toki tiedämme, että elämä on paljon muutakin kuin silkkaa biologiaa: ihminen on psykofyysinen, sosiaalinen olento, joka tarvitsee elossa pysymiseensä myös yhteisöllisyyttä, merkityksellisyyden kokemuksia ja hyväksyntää. Ihmiselämään sisältyvät myös emootiot, moraali, eettisyys, henkisyys, myös hengellisyys. Meillä nimittäin on myös sielu.

Aristoteles pohti sitä, mitä hyvä elämä on. Filosofin mukaan siihen kiistatta kuuluu onnellisuus, mutta sekään ei yksin riitä hyvän elämän määritelmäksi. Hyvän elämän resepti ei tyhjentävästi löydy filosofian kautta, eikä yhden henkilön hyvä elämä riitä toiselle, joka haluaa elämältään jotain muuta. Tai enemmän. ”Kun ostan omakotitalon, kun pääsen matkustamaan, kun pääsen vaikutusvaltaiseen asemaan.”

Näitä reittejä pitkin uskotaan ja toivotaan päästävän käsiksi omannäköiseen hyvään elämään. Meille on tarjolla hyllymetreittäin elämäntaito-oppaita, lisäksi netti pursuaa elämänhallinnan ja -taidon kursseja. Kokemusasiantuntijoista on tullut guruja, joilta haetaan ohjausta. Aikamme korostaa vahvasti sitä, että kaikki on itsestä kiinni – myös elämä ja sen laatu. On silti kysyttävä, miten hyvä elämä – tai elämä ylipäätään – hankitaan. Onko se ansaittavissa? Entä ostettavissa?

Entäpä, jos elämä onkin vain vastaanotettavissa? Jospa elämä onkin lahja, jota ei itse voikaan ostaa, hankkia, ansaita? Se annetaan, riippumatta siitä, mitä olen sen eteen tehnyt, miten paljon nähnyt vaivaa. Se annetaan kaikille.

Sunnuntaina evankeliumitekstissä Jeesuksen toiminta on dramaattista ja erittäin häkellyttävää. Hän kutsuu ulos haudasta miehen, joka on ollut haudassa jo useita päiviä. ”Lasarus, tule ulos!” Pyhäpäivän teema on ”Jeesus antaa elämän”. Mitä se voisi sinun kohdallasi tarkoittaa? Mikä on se hauta, se elämätön elämä, josta Jeesus sinut kutsuu takaisin?

Kaija Huhtanen

Kanttori

Pälkäneen seurakunta