”Hyvää ruokaa niin paljon kun jaksaa kantaa varastoon ja ulkoilut kaupan päälle!”.
Sydän-Hämeen Lehden nettikyselyssä udeltiin rohkeutta tai sen puutetta sienimetsälle lähtemisessä ja syitä sen taustalla. Ulkoilun ilo ja siihen liittyvä ylimääräinen hyöty toistuivat eri sanakääntein kaikissa sienestämässä käyneiden tai sinne aikovien vastauksissa.
”Luonnon rauhan voimauttavan vaikutuksen takia ja sivutuotteena saattaa saada ruokatarpeetkin kaupantekijäisinä” tai ”Nautin syysluonnosta ja hyötyliikunnasta”, perusteltiin sienimetsälle lähtöä.
Sienituntemus oli vastaajilla pääosin hyvin hallussa. ”Ihanat kantarellit, mustat torvisienet ja suppilovahverot – herkkutatit myös, jos hyviä löytyy”, kertoi yksi vastaajista.
”Poimimaan kantarelleja, ainoa sieni, jonka tunnistan. Punaisen kärpässienen lisäksi”, totesi toinen.
Vaikka valtaosalle kyselyyn vastanneista sienestämiseen lähtemisessä ei ollut sinänsä mitään erityistä, oli myös niitä, jotka eivät sienimetsälle tohtineet lähteä.
”Rakastan sieniä ja sienestämistä, mutta en enää uskalla mennä metsään. Jalat ovat sen verran huonossa kunnossa, että jos jotain sattuu, niin ei pääse sieltä pois ja kyynärsauvan kanssa eteneminen ei ole mahdollista metsässä. Ennen juoksin kuin kauris mättäältä mättäälle ja sieniä sain aina koko talveksi pakastimeen. Nykyään siitä näen vain unta ja ”sienestän” torilla”, kertoo eräs vastaajista.
