Pappi oli ristiäisissä. Hän teki pienokaisen kasvoihin ja otsaan ristinmerkin. Hetken kuluttua viisivuotias isoveli tuli paksu tussi kädessään papin luo ja sanoi: ”Tee tällä, niin näkyy paremmin”.
Ristinmerkki on näkymätön siunaus. Se on pelastuksen merkki. Omistajan merkki. Kastehetkellä se merkitsee myös kutsua. Jokainen kristitty on kutsuttu Jeesuksen seuraajiksi, hänen opetuslapsekseen.
Jeesuksen opetuslapsena eläminen on lahja, joka annetaan meille. Ilman mitään ansioita tai meriittejä. Mutta samalla siihen sisältyy myös tehtävä elää Jeesuksen yhteydessä ja hänen opetuksiaan seuraten. Nämä molemmat puolet tulevat esille jokaisessa kastejuhlassa ristinmerkin tekemisen yhteydessä: ”Ota pyhä ristinmerkki kasvoihisi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.”
Moni meistä tekee joissakin tilanteissa ristinmerkin myös itse. Se muistuttaa sinua ja minua siitä kalliista hinnasta, jolla meidät on lunastettu eli ostettu Jumalan omiksi. Samalla se muistuttaa myös siitä ristin kantamisesta, joka kuuluu kristittynä elämiseen. Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” (Matt 16). Kristityn tulee olla valmis kohtaamaan ne seuraukset, jotka Jeesuksen joukkoon kuulumisesta ja kristityksi tunnustautumisesta tulevat. Joissakin maissa seuraukset ovat kovia. Mutta silti näissäkin maissa on rohkeita Jeesuksen seuraajia. Sitä, millaisiin tilanteisiin ja ”testeihin” Jeesuksen seuraaja joutuu, ei voi tietää etukäteen. Koskaan emme kuitenkaan kohtaa näitä tilanteita yksin. Herra Jeesus on aina mukana.
Se itsensä kieltäminen, josta Jeesus tässä puhuu, ei ole itsensä vähättelyä tai laiminlyöntiä. Enemmänkin on kysymys nöyryydestä. Siitä, ettei laita etusijalle itseään, vaan näkee myös ne ihmiset, jotka Herra on antanut lähelleni. Ja siitä, että hoitaa hyvin ne tehtävät, joihin hän on kutsunut. Ristinmerkin tekeminen voi auttaa muistamaan tämän. Se on oikeastaan pieni rukous, jonka voi arjen keskellä sanoittaa vaikka näin: ”Herra, siunaa minua. Siunaa ajatukseni, tunteeni ja kätteni työt”.
”Rukoile ja työtä tee, muu Luojalle jää. Ajallansa työsi kantaa, saa hedelmää. Vaikka oma voimasi on vaatimaton, vierelläsi voimallinen Jumala on!” (Pekka Simojoki)
Janne Vesto,
Luopioisten pappi
