Arki rullaa, arki rullaa lujaa vauhtia. Nämä ovat kai ne ruuhkavuodet. Toisinaan tuntuu, että usko ja arki ovat todella kaukana toisistaan, kuin eri todellisuudessa. Kunnes seuraavassa hetkessä totean, juuri tässähän on usko, minun arjessani.
Siinä, että en kulje yksin. Siinä, että autossa, paikasta toiseen kulkiessa saatan kääntyä Jumalan puoleen: ”Siunaa tämäkin matka”. ”Ole kanssani.” Keskellä arkea olevat huokaukset: ”Siunaa ja varjele ihmistä, jonka juuri kohtasin. ” ”Herra anna oikeita sanoja.” Rukouksia työn ja oman arjen puolesta kaiken kiireen ja touhun keskellä.
Yritin miettiä laulua tai runoa, joka nivoisi ajatukseni elämän hektisyydestä ja uskosta sen kaiken keskellä ja johon voisin kirjoituksessani viitata. Pohdiskelin asiaa muutamanakin päivänä aloitettuani tämän kirjoituksen kirjoittamista. Monestihan laulun sanojen kautta voi kokea kuinka ne puhuttelevat osuvuudellaan. Poimin käsiini myös yhden ajatelmakirjaseni tätä mietiskellessäni. Melko pian silmiini osui sieltä Raamatunkohta, joka oli poimittu sananlaskujen kirjasta.
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. Sananl. 3:5-6.
Hassuinta on, että tuo kirjasta löytämäni kohta, on kohta, jonka yleensä mainitsen lempi Raamatunkohdakseni, mutta nyt se ei ollut tullut lainkaan mieleeni. Toisinaan mutkan kautta kulkiessaan löytää jotain läheltä, kuten minä nyt tuon tuttuakin tutumman Raamatunkohdan. Kohdan, jonka jo nuorena, isosena ollessani, kirjoitin ryhmäläisteni Raamattuihin muistolauseeksi toivottaakseni siunausta rippikoulun jälkeiseen elämään. Nyt tuo kohta puhuttelikin arkisuudellaan, sillä kuinka konkreettiselta juuri nyt tuntuu lause ”Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien”. Arki on kulkemista, kotiovella tapahtuvia läpystä vaihtoja puolison kanssa, lasten tuontia ja vientiä, no sitä lapsiperhearkea. Ja sen kaiken keskellä on usko. Päivittäisissä huokauksissa. Jumalaan turvautumisessa. Jumalan mielessä pitämisessä. Siinä, että en yritä edetä vain oman ymmärrykseni varassa.
Jumala on lähellä tänäänkin. Huokauksen päässä. Siunausta päivääsi.
Katja Kohonen
Nuorisodiakoni Kangasalan seurakunta
