Viime sunnuntaina vietettiin palmusunnuntaita, josta alkoi tämä meneillään oleva hiljainen viikko. Palmusunnuntain nimi viittaa Raamatun kertomukseen, jossa Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja ihmiset heiluttivat palmun lehviä ja heittivät niitä polulle kunnioittaakseen Hänen saapumistaan. Noiden tapahtumien vuoksi myös meillä täällä Suomessa pääsiäisperinteisiin kuuluu virpominen. Näin pohjoisessa ei kasva palmuja ja ainoa mikä luonnossamme heräilee eloon näin aikaisin keväällä, on paju. Sen vuoksi pajunoksia koristellaan virpomisvitsoiksi. Joskus myös koivujen oksia haetaan maljakkoon avautumaan lämpimässä sisäilmassa.
Suomessa on erilaisia perinteitä virpomisen ajankohdassa. Yleisimmin virpojat liikkuvat palmusunnuntaina, mutta jossakin päin Suomea virvotaan niin sanottuna lankalauantaina, eli pitkäperjantain jälkeisenä lauantaina. Samoilla seuduilla myös tuon lauantain illan perinteisiin kuuluvat myös pääsiäiskokot. Itse kasvoin alueella, jossa käytiin virpomassa tuolloin lauantaisin ja illat vietettiin kylien yhteisillä pääsiäiskokoilla makkaraa paistaen ja naapureita tavaten. Vasta aikuisena tälle seudulle muuttaessani minulle selvisi, kuinka erilaisia pääsiäisperinteet ovatkaan eri alueilla.
Vaikka kotiseudullani virpomisperinteeseen liittyvät hahmoina vahvasti trullit/noidat, pääsiäisen perinteet ovat kodissamme pohjanneet vahvasti uskonnollisiin perinteisiin. Meillä pitkäperjantaita vietettiin kotona, ei tavattu kavereita tai tehty muutakaan ”viihteellistä”, nuorenakin kunnioitin tätä perinnettä. Suklaamuniakin sai syödä vasta pitkäperjantain jälkeen.
Kävin lapsena sisarusteni kanssa virpomassa naapurustossamme varsin laajasti. Meillä oli kunnon esitys lauluineen ja virpomisloruineen. Lorumme oli myös siihen perinteisimpään verrattuna hieman pidempi ja uskonnollisempi. Oli kunnia asia nähdä enemmän vaivaa palkan eteen. Lorumme kuului: ”Virvon varvon vitsasella, kosken koivun oksasella, enpä paljon palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi. Jumala teitä siunatkoon.”
Työalamme järjesti viime viikolla useita tilaisuuksia kirkoissa ja muutamilla päiväkodeilla, joissa kerroimme kristinuskon näkökulmasta pääsiäisen tapahtumista sekä pääsiäisen viettoon nykyäänkin liittyvistä perinteistä. Moni lapsi tiesi asioista jo aiemmasta, mutta paljon he saivat myös uutta tietoa ja kävimme hyviä keskusteluita lasten kysymysten pohjalta. On tärkeää oppia tuntemaan juhlapyhien taustoja sekä erilaisia tapoja ja perinteitä. Miten sinun lapsuudenkodissasi vietettiin pääsiäistä ja erosiko se jotenkin siitä, miten vietät sitä nyt?
Siunattua pääsiäisen aikaa!
Tiia Ritola
Varhaiskasvatuksen esimies, Kangasalan seurakunta
