Yksinkertainen pelastussuunnitelma. Vai onko sittenkään? Uskominen ei ole mikään läpihuutojuttu. Uskolla on silloin tällöin tapana horjua, heikentyä tai jopa loppua kokonaan. Uskomme Jumalaan horjuu, kun koemme jotain vääryyttä, jonka Jumala olisi voinut estää. Jotkut ihmiset taas alkavat kyseenalaistamaan Raamatun sanomaa, sillä se koetaan liian sekavana ja epäloogisena.
On ihmisiä, jotka ovat olleet lapsesta asti uskossa ja käyneet aktiivisesti kirkon jumalanpalveluksissa, mutta jotka ovat myöhemmällä iällä lukeneet Raamatusta, kuinka julma Jumala osaa olla ihmiskunnalle. Usko on hiipunut, sillä kuka rakastaisi Jumalaa, joka osaa olla paha. Mutta toisaalta, jos lukee Raamatun kannesta kanteen, voi huomata, kuinka paljon Jumala rakastaa ihmistä, joka lankesi syntiin. Jumala on antanut ihmiselle mahdollisuuden pelastua synniltä, jos vain uskoo Häneen. Jumala antoi Poikansa kuolla ristillä, jotta ihmiset voisivat pelastua kuolemalta. Usko tuo meidän elämäämme lohdutusta, sillä tiedämme, mikä meitä odottaa.
Synti vie meitä pois Jumalan luota, mutta usko vie meitä takaisin. Aktiivinen Raamatun luku, ehtoollisella käynti ja uskon tutkiminen auttavat meitä tuntemaan Jumalan rakkauden ihmistä kohtaan. Silloin, kun tiedämme Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan, se auttaa meitä toimimaan oikein toisiamme kohtaan. Usko Jeesukseen on kuin yksi kynttilä pimeässä huoneessa, mikä antaa ihmiselle valon kulkea eteenpäin kohti turvaa. ’’Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.’’ (Joh. 8:12).
Kalle Haataja
Kangasalan seurakunta, kesäteologi
