Päälajina hänellä oli yleisurheilussa kymmenottelu, jossa saavutuksina olivat Kalevan kisoissa hopeamitalit vuosina 1977 ja 1978. Sisäratojen seitsenottelussa Olli voitti kultaa vuosina 1979, 1982 ja 1983 sekä hopeaa vuosina 1978 ja 1981. Ollin otteluennätys 7532 pistettä sen aikaisilla välineillä kestää vertailun edelleen ja myös sivulajina korkeushypyssä tulos 212 senttimetriä on kova. Lisäksi kertyi edustustehtäviä maajoukkueessa muun muassa Eurooppa cup -kisoissa sekä Ruotsi – Suomi -otteluissa. Varsinaisen kilpailu-uran jälkeen Olli jatkoi valmennustyötä parikymmentä vuotta nuorten moniottelijoiden aluevalmentajana, myös 13–17 –vuotiaat piirileiriläiset kuuluivat valmennettaviin. Monilla ulkomaan leireilläkin Olli oli mukana huoltajana ja jopa hierojanakin, avuliaana ja ystävällisenä häntä pyydettiin usein mukaan. Vanhempien mukanaolo tilan hoidossa mahdollisti harrastuksen jatkumisen.
Sukupolvenvaihdossa Olli alkoi pitämään kotitilaansa vuonna 1985. Muutaman vuoden hän jatkoi karjan pitoa, mutta vähitellen hän keskittyi tilan tuotannossa mansikanviljelyyn, jonne poimijoita palkattiin Ukrainasta asti. Ollin hyväntahtoisuutta kuvastaa myös se, että hän opetti ukrainalaisille rakentamisen taidon, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Myöhemmin hän sai kiitoksena kuvan itse rakennetusta talosta Ukrainassa. Monille Käenniemen mansikat olivat aina niitä ainoita, joita käytiin poimimassa tai ostamassa torilta.
Olli pelasi lentopalloa myös kilpailumielessä vielä veteraanisarjoissa, ollen mukana myös saavuttamassa EM-pronssia silloisen joukkueen kanssa. Lentopallo ja golf kuuluivat kuntoiluun ihan viime päiviin asti yhdessä vaimon kanssa. Golfin harrastaminen sujui melkein naapuriinsa valmistuneella KäkiGolf-kentällä, jota pyörittävän yhdistyksen hallituksen jäsenenä hän oli. Olli valittiin Kunnon kuntalaiseksi kahteen kertaan, ensin Luopioisissa ja sitten myös yhdistymisen jälkeen Pälkäneellä.
Olli omasi aurinkoisen energisen elämänasenteen, hän oli luonteeltaan aito, ystävällinen, pyyteettömästi apua antava ja aina hyväntuulinen.
Olli Käenniemi nukkui pois 23.6.2024 pian äkillisen sairauskohtauksen jälkeen. Häntä jäivät kaipaamaan vaimo, lapset, lastenlapset, sisarukset, muut omaiset sekä suuri joukko ystäviä.
Harri Arola
Riitta Mäkelä
Matti Ahvenharju
Kirjoittajat ovat Olli Käenniemen ystävä, sisko ja serkku