Kun elämässä on kaikki hyvin, on helppo olla kiitollinen. Silloin huomaa paremmin ne asiat, jotka tuottavat iloa. Kiitollisuus ei kuitenkaan synny ainoastaan silloin, kun kaikki sujuu hyvin. Usein käy niin, että näitä arjessa olevia hyviä asioita pitää itsestäänselvyytenä ja kiitollisuus unohtuu. Ja kuinka usein muistamme kiittää läheisiämme? Kiitoksen sanominen heille usein helposti unohtuu. Kuinka pienellä sanalla, kiitos, voisimmekaan tuottaa iloa niin monelle.
Arki kulkee usein tuttua rataa, vähän ehkä tylsästi ja samaa toistaen. Usein tulee mietittyä enemmän elämän epäkohtia, ongelmia ja puutteita kuin kiitoksen aiheita. Monesti vastoinkäymiset seuraavat toisiaan ja ilo elämästä katoaa. Tällaisessa elämäntilanteessa ei oikein jaksa olla kiitollinen mistään. Silloin kiitollisuus ja kiittäminen ei ole helppoa.
Meitä ihmisiä on monenlaisia. On heitä, jotka kuitenkin löytävät paljon kiitoksen aiheita, vaikka elämässä olisi ollut paljon vastoinkäymisiä. Kaikkein synkimmissäkin hetkissä he näkevät pienet kauniit asiat elämässään. Toisille hyvää tuottavien asioiden löytäminen on vaikeampaa. Kuitenkin vaikeuksienkin keskellä elämässämme on paljon asioita, joista saa olla kiitollinen.
Viime sunnuntain raamatunteksteissä ensimmäisessä kirjeessä tessalonikalaisille luvussa 5 Paavali kehottaa näin:” Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta.” Tätä Jumala tahtoo meiltä, Jeesuksen Kristuksen omilta. Voimme luottaa siihen, että Jeesus synnyttää meissä myös kiitollisuutta, jos vain suostumme siihen.
Yritetään siis etsiä kiitoksen aiheita elämästämme. Niitä löytyy varmasti ihan jokaisen ympäriltä. Opetellaan näkemään asioita kiitollisuuden silmin. Ja muistetaan kiittää, niitä lähellä olevia, mutta myös Jumalaa, kaiken hyvän luojaa. Se tuo iloa ja hyvää mieltä niin läheisillemme kuin itsellemme.
Marja Lepistö
Varhaiskasvatuksen ohjaaja, Pälkäneen seurakunta
