Jussi syntyi 10. tammikuuta 1949 maanviljelijäperheeseen Pälkäneen Harhalaan Värilän tilalle. Jussi oli kahdestoista isäntä sukutilallaan. Käytännön vastuun kotitilastaan hän otti isänsä kuoleman jälkeen jo 16-vuotiaana. Hän otti varhain vastuuta myös lähiyhteisöstään; siihen häntä opettivat toiminta 4H-kerhossa sekä Iltasmäen Vapaapalokunnassa.
Vuonna 1979 kolmekymppinen isäntä sai maatilalleen taitavan emännän vietyään Tuulan vihille. Yhdessä he kehittivät Värilän tilaa ajankohtana, jolloin moni viljelijä ja maitotilallinen ”löi työrukkaset naulaan”. Neljän vuoden sisällä perheeseen syntyi kolme lasta: Mari, Jussi – joka tunnetaan lempinimellään Eppu – ja Anne.
1980-luvun ruuhkavuosina Jussilta löytyi aikaa myös kunnallisiin luottamustehtäviin – ja yhä edelleen vapaapalokuntatoimintaan.
Nyt Värilän sukutilalla työtä jatkaa kolmastoista isäntä, Eppu. Jussi oli maatilalla usein poikansa apuna. Hänen luonteellaan ei oltu ”tekemättä mitään”.
Jussi tunnettiin Pälkäneen Kaaren asukasyhteisössä nimenomaan toiminnastaan arjen apuna. Hän hoiti vapaaehtoisesti taloyhtiössä monia sellaisia töitä, joita ”talkkarit” tapaavat hoitaa. Jussi huolehti pihapiiristä yhdessä ystävänsä ja naapurinsa Urpo Sevonin kanssa: pensaat oli leikattu, nurmi ajettu, kesäisin pihapiiriä ovat kaunistaneet suuret kukkaruukut, syksyisin puista varisseet lehdet eivät viipyneet pitkään kulkuväylillä. Talvisin tie postilaatikoille oli kolattu aamuviideksi, jotta naapurit saivat hakea lehtensä kahlaamatta lumihangessa.
Aamuvirkut tapasivat hyväntuulisen Jussin pihatöissä aina valmiina vaihtamaan muutaman iloisen ja kannustavan sanan. Huonoja aamuja ei ollut – oli vain ystävällisyyttä ja huolenpitoa.
Jussi toimi myös taloyhtiön hallituksessa vuosien ajan. Hän kantoi vastuuta yhteisistä asioista samalla huolellisuudella kuin kotitilastaan ja perheestään.
Hän vierasti julkisuuteen pesiytynyttä kärjistettyä keskustelua, sosiaalisen median älämölöä, kaikenlaista negatiivisten tunteiden nostattamista.
Jussi sivisti itseään lukemalla kaunokirjallisuutta, elämäkertoja ja tietokirjallisuutta. Uutisia maailmanmenosta hän seurasi aktiivisesti.
Viime vuosina hän sai kohdata myös ilmapiirin muutoksen maanviljelijöiden työtä kohtaan. Hän iloitsi havaitessaan, että ymmärrys huoltovarmuuden merkityksestä on nostanut maatiloilla tehtävän työn arvostusta. Hän, jos joku, oli maamies.
Pälkäneen Kaaren asukkaiden ja osakkaiden puolesta
Raimo Ohtonen ja Ari Hynynen
