Vuosi sitten vietimme Aarrearkkumessua, jossa pyhän aiheena oli valvomisen sunnuntai. Saarnanäytelmässä oli pikkuinen jänö nukahtanut, ja lasten kanssa yhdessä yritimme jänöä saada hereille. Kun jänö saatiin lopulta heräämään, oli se hädissään, kun ei ollutkaan jaksanut valvoa ja odottaa Jeesusta. Rauhoittelin jänöä ja kerroin, ettei Jeesus suinkaan tarkoittanut valvomisella sitä, että emme saisi fyysisesti nukkua tai levätä. Jänö vaikutti huojentuneelta ja pääsimme jatkamaan eteenpäin.
Mutta entä sitten se valvominen? Tekstissä mies jättää ovenvartijan vastuuseen ja käskee valvoa. Tämän selitimme lapsille leikkimällä tuttua leikkiä nimeltä Peili. Ovenvartija oli alttarin edessä, selkä kirkkosaliin päin, lapset olivat käytävällä. Kun ovenvartija ei nähnyt, kaikki yrittivät liikkua häntä kohti. Kun ovenvartija kääntyi, piti olla paikallaan liikkumatta. Liikkua sai taas, kun ovenvartija kääntyi selin.
Leikki opettaa meille sen, että olkaamme valppaana, vaikka saammekin välillä levätä. Jeesukselta saamme levon ja Hänen suojeluksessaan voimme elää. Ajatelkaamme siis jatkossa kuin lapset.
Anu Mäkelä
Kasvatuksen ohjaaja, Kangasalan seurakunta
