Rehellisesti sanottuna ihan pelkästään ihmisvoimin kohdattuna nuo tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta kysymyksiltä. Totta kai paljon työtä tehdään kodeissa, koulussa ja erilaisten ammattiauttajien vastaanotoilla, mutta ongelmien syyt ovat mielestäni paljon syvemmällä. Jos yhteiskunta, jossa lapset ja nuoret kasvavat, on sellainen, jossa suurena auktoriteettina ja tavoittelemisen arvoisena näyttäytyy vaikkapa näkyvyys somessa, on joku asia jo mennyt pieleen. Tykkäysten ja sydämien määrä erilaisiin julkaisuihin ja postauksiin alkaa määrittelemään tapaa olla ja elää. Algoritmista tulee herra ja kaikkivaltias, joka nostaa paremmin myyvää sisältöä esiin. Nopeasti opimme sen, millaisia meidän tulisi olla, jotta tykkäyksiä ja sydämiä sataisi yhä enemmän.
Sellainenkin kysymys esitettiin, että mitä seurakunnassa nyt sitten tehdään tälle asialle. Vastauksemme ovat samoja kuin aina ennenkin. Meillä pidetään esillä ilosanomaa Jeesuksesta, joka kuoli puolestamme ristillä, jotta meillä olisi iankaikkisen elämän toivo. Meillä kerrotaan nuorille (ja kaikenikäisille) siitä, että iankaikkisuuden näkökulmasta katsottuna on kovin vähän, jos ollenkaan, merkitystä sillä, kuinka monta tykkäystä ja sydäntä mistäkin kuvasta kertyy.
Iankaikkisuuden näkökulmasta katsottuna tämä maanpäällinenkin elämä saa uuden merkityksen. Saamme uskoa hyvään, meitä rakastavaan Jumalaan. Pelkomme maailman tilan tai oman elämämme murheiden keskellä hälventyvät. Toivo saa aikaan kiitollisuutta ja halua välittää myös muista ihmisistä.
Jumala on painanut sellaisen tykkäyksen ja sydämen meille jokaiselle, että se riittää. Jokaiselle.
Johanna Jutila
Kasvatuksen työalajohtaja, Kangasalan seurakunta
