Sanonta on vanha. Kynttilät tulivat Suomeen kristinuskon myötä. Niitä tarvittiin kirkkoihin valaistusta ja vertauskuvallista merkitystä antamaan. Ihmiset törmäsivät kynttilöihin lähinnä kirkoissa. Kotona poltettiin päreitä. Näin kynttilä yhdistettiin taivaallisiin asioihin. Ajateltiin kun kirkossa on paljon komeita kynttilöitä, niin taivaassa täytyy olla vielä enemmän. Se on ollut hienointa, mitä voi kuvitella. Joulun viimeisenä pyhänä, kynttilänpäivänä siunattiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät käyttöön.
Kirkossa kynttilöitä poltetaan messussa, kastejuhlassa ja hautajaisissa. Silloin kynttilä viittaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi tuloon ja neitsyt Mariaan. Kynttilän liekki kuvaa Jeesuksen jumalaluutta. Palava kynttilä kertoo pimeyden voimista voiton saanutta Kristusta. Hän on valo, joka tuo toivon kuoleman varjon maassa eläville. Jouluyön vanhan testamentin lukukappaleessa sanotaan:
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Jesaja 9.
Siunaus jouluaikaan
Jari Kemppainen
Pälkäneen kirkkoherra
Kangasalan lääninrovasti
