Yksi englanninkielisessä maailmassa tunnetuista joululauluista on negrosprituaali Go tell it to the mountain. Laulua ei löydy meidän Kauneimpien joululaulujen vihkoista, koska suomennoksessa yhteys jouluun on katkennut. Laulun alkuperäinen teksti kertoo jouluyön tapahtumista: Siitä, miten enkelit tuovat pelästyneille paimenille viestin Vapahtajan syntymästä. Paimenet saavat tehtävän: ”Menkää kertomaan vuorille, kukkuloiden taa ja kaikkialle, että Jeesus Kristus on syntynyt!”.
Haltioitunut ilo ja syvä murhe ovat negrospirituaaleissa hyvin lähellä toisiaan. Orjakauppiaat ja plantaasien isännät veivät orjilta lähes kaiken: vapauden, kotimaan, yhteyden sukuun, omaisuuden, ihmisarvonkin. Mutta eivät voineet ottaa heiltä pois afrikkalaista rytmimaailmaa. Eivätkä sitä toivoa, jonka evankeliumin heissä herätti. Negrospirituaalit olivat heille toisen maailman ääni.
”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä” (Hepr 11:1). Kristittyinä meidän on opittavat uskomaan näkemättä. Tässä maailmantilanteessa meidän on hyvä kuulla toisen maailman ääni. Se ääni kertoo meillä jälleen Rauhan ruhtinaan syntymästä.
Joskus Jumala antaa meidän myös nähdä tai kokea hänen tekojaan. Joskus hän käyttää meitä niiden välikappaleina. Mutta useimmiten emme saa mitään ulkoista tai sisäistäkään tukea sille, mihin uskomme. Usko on usein kokemisen vastakohta. Mutta vaikka joudumme kokemaan elämässämme syntiä ja sairautta, saamme silti omistaa sen toivon ja armon, jonka Jeesus meille toi.
Siunausta jouluusi!
Janne Vesto,
Luopioisten pappi
