Heikki Railevirta oli Pälkäneen poika

06.04.2025 20:15

”Tee aina kaikki täysillä, ole aina oma itsesi, äläkä ajattele, mitä muut sinusta ajattelevat” oli Heikki Railevirran elämänohje, jonka hänelle antoi Tampereen yliopiston ammattinäyttelijäkurssin opettaja, teatteriohjaaja Matti Tapio. Heikin puolison Allin muistiin kirjoittamat sanat jätti Heikin saattajille perinnöksi pastori Markus Lehtimäki, joka siunasi Heikin Helsingissä Hietaniemen hautausmaan uudessa kappelissa 22.3. Heikki oli usein sanonut, että hän haluaa kuolla äkkiä esimerkiksi lenkkipolulla. Toive toteutui viime helmikuun 20. päivä Helsingin Mäkelänrinteen uimahallissa, kun Heikki nousi altaasta, valitti huonoa oloa ja kuoli.
Heikki Railevirta.

Varttuneille pälkäneläisille Heikki on tuttu mies ja tuttu oli myös hänen perheensä. Hänen vanhempansa Oiva ja Kaarina Railevirta aloittivat Onkkaalan Voiman kauppiaina 1950-luvulla rakennuksessa, joka on vastapäätä nykyistä pitseriaa. Voima oli työväen kauppa, mutta Pälkäneellä Voiman kaupassa kävivät kaikki ihmiset, sillä pitkä mies Oiva ja pikkuruinen Kaarina palvelivat kaikkia ystävällisesti, tasapuolisesti ja asiantuntevasti.

Heikki syntyi Ruovedellä. Poika oli nelivuotias, kun perhe muutti Pälkäneelle. Allin kertoman mukaan hän puhui viime vuosina paljon lapsuudestaan.

– Tuntui, että koko Pälkäneen kirkonkylä oli hänen ”leikkikenttäänsä”, ja kavereita oli runsaasti, mutta koulunkäynti oli hankalaa. Heikki oli räiskähtelevä ja nopea käänteissään, joten opettaja istutti hänet eturiviin, mutta Heikin mielenkiinto suuntautui koko luokkaan ja ahkerasti hän kieppui oikealta vasemmalle ja edestä taakse.

Heikillä oli hyvin vahva kilpailuvietti ja liikunta ja urheilu olivat ylitse muiden. Parhaiten hän tunsi menestyneensä 100 m:n pikajuoksussa, jossa hän oli alle 15-vuotiaiden sarjassa Hämeen piirin mestari.

– Tulokset tulivat lahjoilla, ja kun olisi pitänyt ruveta kunnolla treenaamaan, niin into loppui, kertoo Alli Heikin todenneen.

Opiskeltuaan pidemmän kaavan mukaan Pälkäneen Yhteiskoulussa Heikki pääsi ylioppilaaksi 1971. Omien sanojensa mukaan ”kaikkien hämmästykseksi”. Näyttelijäopinnot olivat Heikin unelma, johon hän tähtäsi matkustamalla Pälkäneeltä vuosikaudet Tampereelle lausujalegenda Klaara Näre-Keskisen oppilaaksi ja tarkkailemalla ja jututtamalla ihmisiä; harjoittelemalla puhetta ja näyttämöllä oloa.

Heikki tapasi Alli Korhosen Tampereella Varalan liikuntaopistossa tammikuussa 1973 ja siitä lähtien he olivat yhdessä. Heikki valmistui ammattinäyttelijäksi 1977, pari avioitui ja muutti Ouluun, jonne Heikki sai ensimmäisen teatterikiinnityksensä. Sitten hänet kiinnitettiin Jyväskylän, Turun, Kuopion ja Lappeenrannan teattereihin. Työpaikan vaihdoksia vauhdittivat Heikille mieluisat ohjaajat, joiden kanssa hän halusi työskennellä. Alli ja tyttäret Jenni ja Sannamaija seurasivat mukana.

 – Aina löytyi koti, minulle fysioterapeutin töitä, lapsille koulut ja kaverit ja harrastukset koko perheelle, kertaa Alli.

Heikillä oli kuitenkin kaipuu lapsuuden ja nuoruuden kotikonnuille. Niinpä Alli ja Heikki muuttivat Tampereelle, kun Heikki kiinnitettiin Tampereen komediateatterin näyttelijäksi 2006. Hän ehti vierailla yhä enemmän Pälkäneellä tapaamassa nuoruuden ystäviä: Elokuvateatterissa Heikki ja Aimo Kokkola keskustelivat Omenapuun alla -illassa 2015. Runoja ja kirjallisuuskatkelmia -esityksen Heikki valmisti yhdessä Merja Vaittisen kanssa 2018. Jokaisella Pälkäneen vierailulla Heikki kävi varmistamassa, että Voiman kaupan takana olleen kodin yläkerran päätyikkuna oli kunnossa. Hän ihaili sen muotoa ja koristeellisuutta.

Heikki ehti olla näyttelijänä yli 30 vuotta. Työura loppui muutamaa vuotta ennen eläkeikää sydämen sairastumiseen ja sairauseläkkeelle jäämiseen.

– Se oli hänelle rankka paikka, eikä hän toipunut siitä täysin koskaan, toteaa Alli.

Pariskunta muutti Allin eläkkeelle jäätyä Helsinkiin lähelle lasten perheitä. Lastenlasten touhujen mukana kulkeminen oli papalle suuri ilo. Liikunta yhdisti häntä ja lastenlapsia, vaikka hän antoi myös napakasti ohjeita asiasta kuin asiasta ainakin neljälle poikalapselle, mutta nuorimmainen, tytär, säästyi niiltä.

– Viimeisinä aikoina hän oli varmaan jo väsynyt, mutta hän piti tuntemuksensa omana tietonaan. Hän halusi suojella meitä läheisiä, arvelee Alli ja haluaa kiittää kaikkia, jotka ovat heidän perhettään surussa lohduttaneet.

– Olette muistonani voimaa antaen.

Päivi Heinonen

Oppikoulukaveri ja ystävä