Heti ensimmäisestä päivästä lähtien minut on kohdattu lämpimästi ja aidosti tässä lähimmäisenrakkauden täyttämässä työyhteisössä. Se tekee harjoittelustani merkityksellisen. Minua on siunattu näiden ihmisten kohtaamisella. Olen saanut olla oma itseni. Olen kohdannut minua kannustavan, aidosti läsnä olevan työnohjaajan, joka tukee minua kehityskaaressani kohti ammatillisuutta. Kiitollisena kannan mukanani työyhteisöni antamaa tukea, ja toivon tulevaisuudessa voivani kohdata myös muita ihmisiä samalla lämmöllä ja rohkaisulla.
Paaston ajankohta muistuttaa minua myös siitä, ettei kukaan meistä ole yksin jännittävien, ehkä jopa vaikeiden ajatusten keskellä. Jokainen voi kohdata elämässään vaikeita, jännittäviä hetkiä, mutta kärsimyksen keskellä emme ole yksin. Toisten ihmisten läsnäolo antaa meille voimaa.
Kärsimyksen aika ei jätä meitä yksin synkkien asioiden äärelle, se kutsuu meitä myös toivoon. Kohtaamisissa piilee se voima, joka kantaa meitä läpi vaikeiden aikojen antaen toivoa. Kun tulemme kuulluksi, meitä kannatellaan. Kun tulemme nähdyksi, saamme voimaa jatkaa eteenpäin.
”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” (Ps. 23:4)
Tämä muistuttaa myös minua olemaan valmis pysähtymään, kuuntelemaan ja olemaan läsnä. Kenet voin kohdata juuri tänään, kenen rinnalla voin kulkea?
Kohdataan toisemme hymyillen ja ollaan toisillemme läsnä. Sillä on suurempi merkitys kuin välillä muistammekaan.
Siunausta.
Jenny Heikkilä
Sosionomi-diakoniopiskelija
Kangasalan seurakunta
