Jeesus opetti – kärsimyshistoriaansakin vasten – meitä ymmärtämään rakkauden voiman ja toimimaan vastuullisesti siitä käsin. Meidän on kunnioitettava elämää ja ymmärrettävä yhdenvertaisuus syvällisellä tavalla. Meidän on opittava arvostamaan omaa ja kaikkien toisten ainutlaatuisuutta ja ainutkertaista elämänpolkua. Empatia ei ole kuitenkaan helppoa ihmiselle. Eikä hyvä tarkoitus aina johda tekoihin, jotka onnistuisivat ja saisivat vastakaikua.
On siis tehtävä tarvittava muutos ja luovuttava asioista tai tavoista, joilla ei ole siunausta tai jotka eivät ole oikeasti mielekkäitä tai jotka aiheuttavat pahaa. On omaksuttava lempeä vastuullisuus sekä nähtävä anteeksiannon, hyväksymisen, kohtuullisuuden ja kiitollisuuden vaihtoehdot. On oltava olennaisen äärellä ja hyvän puolella. Meillä on mahdollisuus valita ja luopua siitä kärsimyksestä, jonka Rakkaus voi liuottaa pois ja parantaa. Meillä on samoin kasvun, korjaamisen, oppimisen ja uusiutumisen lahjat.
Kuolema on raja, joka muistuttaa toimimaan. On opittava elämään nyt – toivon mukaan aidosti ja rehellisesti, viljellen ja varjellen sekä korjausliikkeitä tehden. Jeesuksen opetus koskee syvällisellä ja konkreettisella tavalla aivan kaikkien ihmisten elämää ja kuolemaa. Siksi myös kirkolla on edelleen luonteva paikka ja kokoava tehtävä seurakunnan keskellä. Jokaisessa messussa ehtoollinen on Jeesuksen muistoateria ja sovinnon kokemisen paikka.
Jaakko Simola
Kirkkovaltuutettu, Pälkäneen seurakunta
